Lapsena Patrick McKee pelastui täpärästi mystisen Säkkimieheksi kutsutun hahmon hyökkäykseltä. Aikuisena hän muuttaa lapsuuskotiinsa vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Pelottava hahmo lapsuudesta alkaa jälleen piinata Patrickia ja tuntuu olevan erityisen kiinnostunut hänen pojastaan Jakesta.
Bagman on Colm McCarthyn ohjaama elokuva vuodelta 2024.
Bagmanissa on hyvin samanlainen alku kuin useammassa 2000-luvun alun kummituspelottelussa, mieleen tulevat etenkin Boogeyman (2005) ja Darkness Falls (2003). Muutoinkin elokuvan juoni on saman kaltainen kuin näissä edellä mainituissa, sillä pääroolissa on mies, jonka täytyy kohdata lapsuuden traumansa. Valitettavasti tasokaan ei juuri noista elokuvista parane, vaikka olisin kyllä kovasti halunnut pitää tästä. Tarina itsessään on kuitenkin kiinnostava.
Elokuva onnistuu kuitenkin hienosti luomaan pelottavaa, ahdistavaa tunnelmaa - ja tekee sen vielä ilman hölmöjä äkkisäikäytyksiä, mikä jo itsessään on kunnioitettavaa. Moneen kertaan odotin äkkisäikäytyksiä tulevaksi, eikä niitä koskaan tullut. Loppupuolella on pieni twisti, joka omalla tavallaan oli kyllä myös odotettavissa. Huippu tuntuu jopa antikliimaksilta kaiken sen jälkeen, mitä tarina on rakentanut. Elokuvan loputtua oli vähän sellainen olo, että "tässäkö tämä nyt oli". Odotin jotakin enemmän ja tuntui, että jotain jäi puuttumaan, mutta en osaa tarkkaan sanoa mitä. Ehkä legendaan Säkkimiehestä olisi voinut perehtyä syvemmin ja käyttää enemmän aikaa ehyemmän tarinan luomiseen.
Näyttelijätkin tekevät työnsä hyvin, erityisesti pääroolissa aikuisena Patrickina nähtävä Sam Claflin tekee tasaisen varmaa työtä läpi elokuvan. Lapsuudenkotiinsa palattuaan Patrick kamppailee lapsuustraumansa kanssa ja pitkän aikaa kukaan ei tunnu ottavan hänen huoltaan tosissaan. Patrickin vaimoa Karinaa näyttelevä Antonia Thomas tekee myös hyvän roolisuorituksen ja heidän poikansa Jake, jota näyttelee Caréll Rhoden on hirvittävän suloinen. Muut hahmot eivät juuri jää jälkeenpäin mieleen, eivät hahmon tai näyttelijänsä ansiosta. Heissä ei vain ole mitään erityistä ja ovat hahmoina hyvin mielenkiinnottomia ja yksiulotteisia.
Bagman on elokuvana ehkä sellainen yksi tai kaksi katsomiskertaa toimiva. Se tarvitsisi kuitenkin ehyemmän, teemoihinsa syvemmälle menevän tarinan toimiakseen useammin. Se on varmaankin se, mikä tässä eniten mättää. Pääosanäyttelijät ovat hyviä, musiikki toimii, eikä halpoja äkkisäikäytyksiäkään ole käytetty pelon luojina vaan tunnelmaan on oikeasti panostettu. Ylipäätään Bagman on elokuva lapsuuden traumoista ja niiden kohtaamisesta.
Yliluonnollinen kauhu on kauhun alagenre, joka pelottelee katsojiaan nimensä mukaisesti yliluonnollisilla asioilla kuten kummituksilla, vampyyreilla, noidilla ja demoneilla. Genren elokuvissa usein on myös uskonnollisia elementtejä ja yleisiä teemoja ovat erilaiset riivaukset, noituus, paholainen sekä kuolemanjälkeinen elämä. Myös erilaiset hirviöelokuvat menevät yleensä tämän genren alle. Tunnettuja yliluonnollisia kauhuelokuvia ovat muun muassa Manaaja (1973), Poltergeist (1982) ja Kirottu (2013).
Bagman
Ohjaus: Colm McCarthy
Käsikirjoitus: John Hulme
Sävellys: Tim Williams
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2024
Kesto: 92 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Sam Claflin - Patrick McKee
Antonia Thomas - Karina
Kommentit
Lähetä kommentti