Yli 150 vuotta Darkness Fallsin pikkukaupungissa on kiertänyt legenda Matilda Dixonista, joka on saanut lempinimen Hammaskeiju, sillä vie lasten viimeisen irronneen maitohampaan. Viattomana rikoksesta teloitettu Matilda janoaa kostoa ja tappaa jokaisen, joka näkee hänet pimeässä. Kun nuoren Kyle Walshin viimeinen maitohammas irtoaa, hän näkee Hammaskeijun yön pimeydessä, mutta onnistuu pakenemaan. Kylen äiti kuitenkin jää Hammaskeijun uhriksi. Kaksitoista vuotta myöhemmin toinen nuori poika alkaa kärsiä yöllisistä kauhukohtauksista, ja Kylen on palattava kotikaupunkiinsa kohtaamaan omat pelkonsa.
Darkness Falls on Jonathan Liebesmanin ohjaama elokuva vuodelta 2003.
Olen katsonut Darkness Fallsin ensimmäisen kerran joskus teini-ikäisenä, varmaan yli viisitoista vuotta sitten, ja muistelen silloin pitäneeni siitä. Tai no... pitäneeni ainakin enemmän kuin tuohon aikaan katsomistani kauhuelokuvista yleensä. Sen jälkeen tätä ei ole ole tainnut tultua katsottua ennen kuin nyt. Joitakin muistoja sentään oli säilynyt muistissa tähän päivään saakka.
Darkness Falls on hyvin perinteinen 2000-luvun alussa tehty kummituspelottelu. Siihen aikaan vastaavia elokuvia tehtiin paljon, ensimmäisinä mieleen tulee ainakin Boogeyman (2005), Kauna (2004) ja The Ring (2002). Erityisesti Boogeymanilla on erittäin samankaltainen alkuasetelma kuin Darkness Fallsilla.
Darkness Fallsin heikkous on sen tarina, joka ei oikein jaksa kunnolla kannatella itseään, eikä tuo oikein mitään uutta kummituspelottelun genreen. Loppuratkaisun voi arvata jo hyvin alussa, eikä näin ollen mitään yllättävää tapahdu. Potentiaalia olisi enempäänkin. Elokuva luo kuitenkin hyvin vainoharhaista, pimeänpelkoista tunnelmaa, jossa valon ja pimeyden vastakohtaisuutta on käytetty toimivasti. Myös valaistus on hoidettu hyvin, myös niissä pimeissä kohtauksissa. Äkkisäikäytykset jäävät aika vähälle, mikä on vain hyvä juttu.
Näyttelijäsuoritukset ovat ihan kelvollisia läpi elokuvan - eivät mitenkään huippuja, mutta eivät myöskään täysin surkeita. Jokainen näyttelijä on ihan uskottava omassa roolissaan. Chaney Kley näyttelee Kyle Walshia, joka on lapsuudessaan nähnyt Matilda Dixonin haamun ja sen jälkeen pelännyt pimeää aina aikuisikään saakka. Kylen lapsuudenihastuksen Caitlin Greenen roolissa nähdään Emma Caulfield. Caitlin pitää huolta nuoresta veljestään Michaelista, jota näyttelee Lee Cormie. Michael on alkanut saada yöllisiä kauhukohtauksia ja pelkää pimeää, hyvin samanlaisia oireita kuin Kylella on ollut äitinsä kuoleman jälkeen.
Darkness Falls on tarina peloista sekä niiden kohtaamisesta ja voittamisesta. Se on elokuvana ihan hyvä, sellainen yhden katsomiskerran kestävä juttu. Jos tarinaa olisi syventänyt ja perehtynyt vielä enemmän Matilda Dixonin legendaan, olisi tämä voinut olla huomattavasti parempi ja ylipäätään kiinnostavampi.
Yliluonnollinen kauhu on kauhun alagenre, joka pelottelee katsojiaan nimensä mukaisesti yliluonnollisilla asioilla kuten kummituksilla, vampyyreilla, noidilla ja demoneilla. Genren elokuvissa usein on myös uskonnollisia elementtejä ja yleisiä teemoja ovat erilaiset riivaukset, noituus, paholainen sekä kuolemanjälkeinen elämä. Myös erilaiset hirviöelokuvat menevät yleensä tämän genren alle. Tunnettuja yliluonnollisia kauhuelokuvia ovat muun muassa Manaaja (1973), Poltergeist (1982) ja Kirottu (2013).
Darkness Falls
Ohjaus: Jonathan Liebesman
Käsikirjoitus: Joe Harris, James Vanderbilt ja John Fasano
Sävellys: Brian Tyler
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2003
Kesto: 86 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Chaney Kley - Kyle Walsh
Emma Caulfield - Caitlin Greene
Lee Cormie - Michael Greene
Kommentit
Lähetä kommentti