The Blair Witch Project

Lokakuussa 1994 kolme elokuvaopiskelijaa katosi, kun he kuvasivat dokumenttia Burkittsvillen metsissä. Tämä kuvamateriaali löytyi vuotta myöhemmin.

Kolme elokuva-alan opiskelijaa, Heather, Mike ja Josh, matkustaa Burkittsvilleen aikeenaan tehdä dokumentti paikallisesta Blairin noidan legendasta. Toisena kuvauspäivänä kolmikko suuntaa metsään kuvatakseen myytin aitoja tapahtumapaikkoja, mutta kun he ovat kerran astuneet metsään, he eivät enää löydäkään tietä sieltä pois. Samaan aikaan tuntuu, että metsässä on jokin, joka vaanii heitä.

The Blair Witch Project on Daniel Myrickin ja Eduardo Sánchezin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 1999.

The Blair Witch Projectista elokuvana voi olla montaa mieltä, mutta ainakin sen markkinointikampanja oli harvinaisen hyvin onnistunut. Elokuvaa markkinoitiin aitona löydettynä materiaalina ja näyttelijöistä tehtailtiin jopa katoamisilmoituksia. Aikakaudella ennen internetin ja erityisesti sosiaalisen median nousua sellainen oli vielä mahdollista. Vaikea kuvitella, että se nykypäivänä enää onnistuisi. 60 000 dollarin minibudjetilla kokoon kyhätty elokuva tienasi lippukassoilla moninkertaisesti oman budjettinsa. The Blair Witch Projectin menestys antoi alkusysäyksen 2000-luvun alun found footage -elokuvien buumille, joka tuotti muun muassa sellaiset elokuvat kuin REC (2007) ja Paranormal Activity (2007). Found footagesta tuli tuotantoyhtiöille helppo tapa tienata pienellä budjetilla suuria summia.

The Blair Witch Projectia tituleerataan usein virheellisesti ensimmäiseksi found footage -elokuvaksi. Viitteitä found footagesta on kuitenkin jo vuoden 1960 Kurkistelijassa, mutta alagenren ensimmäinen varsinainen elokuva oli Ruggero Deodaton Cannibal Holocaust (1980). Samalla Cannibal Holocaust on myös kaikkein pahamaineisin esimerkki found footagen käytöstä, sillä elokuvan filmimateriaalia pidettiin niin aitona, että ohjaaja asetettiin murhasyytteeseen epäiltynä snuff-elokuvan tekemisestä ja näyttelijöiden täytyi saapua oikeuteen todistamaan olevansa yhä hengissä. Cannibal Holocaustissa on hyvin samankaltainen tarina kuin The Blair Witch Projectissa, mutta se tarjoaa myös kehyskertomuksen antropologista, joka lähtee etsimään Amazonilla kadonnutta dokumenttiryhmää ja löytää näiden kuvaaman materiaalin. The Blair Witch Project toki on varmasti ensimmäinen täysin found footage -tekniikalla kuvattu elokuva.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan juuri pitänyt The Blair Witch Projectista. Sillä on puolensa ja varmasti elokuva on ollut vaikuttavampi silloin 90-luvun loppumetreillä - erityisesti juuri onnistuneen markkinoinnin vuoksi. Totuus kuitenkin on, että kaiken hypetyksen jälkeen ja kuultuani moneen kertaan, että kyseessä on paras ja pelottavin found footage -elokuva ikinä, en voi kieltää, ettenkö olisi ollut pettynyt muutama vuosi sitten katsottuani The Blair Witch Projectin ensimmäisen kerran.

The Blair Witch Project näyttää oikeastikin siltä, että se on kotivideokameralla kuvattu. Ruutu on rakeinen, kamera heiluu ja zoomailee välillä miten sattuu, kuvakin on toisinaan epätarkka. Näyttelijät joutuivat itse hoitamaan kuvaamisen (yhtä pätkää lukuun ottamatta), joten se ainakin tuo autenttisen fiiliksen. Tosin niin monien muidenkin found footage -elokuvien tapaan kamera heiluu toisinaan jopa ärsyttävyyteen saakka. Katsojana sitä tahtoisi vain päästä perille siitä, mitä ruudulla tapahtuu, mutta välillä se on täysin mahdotonta kameran heilumisen vuoksi.

Näyttelijöiden omat nimet ovat käytössä roolihahmoilla, joten käytännössä he esittävät omia alter egojaan. Näyttelijöistä minulla ei ole pahaa sanottavaa, jokainen on aito oma itsensä. Suuri osa elokuvasta ja sen vuorosanoista toteutettiin improvisoimalla, eivätkä näyttelijät suurimmaksi osaksi olleet edes tietoisia siitä, mihin he ovat menossa, mitä tulee tapahtumaan ja onko luvassa vaikkapa säikäytyksiä. He olivat suurimmalta osin keskenään, joutuivat päivittäin liikkumaan pitkiä matkoja metsässä, he joutuivat tulemaan toimeen vähällä ruualla ja heitä häiriköitiin öisin tuotantotiimin toimesta. Kai sitä voisi sanoa, että The Blair Witch Projectin näyttelijät joutuivat (tahtomattaan) olemaan metodinäyttelijöitä. Ainakin reaktiot ovat aitoja. Näyttelijä Heather Donahue kantoi kuvauksissa mukanaan veistä omaksi turvakseen. Elokuva kuvattiin kahdeksassa päivässä ja lähes koko kahdeksan päivän ajan näyttelijät pysyivät rooleissaan.

Elokuvassa esitelty Blairin noidan legenda on kiehtova ja siitä olisi kiva tietää lisää, mutta tähän elokuva itsessään ei juuri anna vastauksia. Vaikka se toki antaa vallan katsojan mielikuvitukselle, itsestäni silti katsojana tuntuu siltä, että olisin kaivannut edes jonkinlaisia selityksiä. En mitään rautalangasta vääntämistä, mutta edes jotain pientä. Tarina itsessään alkaa ennen pitkää toistaa itseään ja muuttuu siinä kohtaa aika pitkästyttäväksi. Lopetus toimii hienosti ja jää avoimeksi jättäen katsojan pääteltäväksi, mitä tässä tapahtui.

The Blair Witch Project on niittänyt paljolti menestystä ja olen aivan varma, että jos olisin nähnyt tämän silloin vuonna 1999, olisi elokuva toiminut minulle varmasti paljon paremmin, vaikka onhan toki metsään eksyminen ylipäätään kuumottava ajatus. Onnistunut markkinointi siivitti elokuvan menestykseen yrittämällä ja tekemällä jotakin, mitä ei ollut koskaan ennen tehty - eikä kyllä sen jälkeenkään. Näyttelijät ovat todella aitoja rooleissaan johtuen mitä suurimmalta osin elokuvan tekotavasta, jolloin heistä saatiin irti aitoja reaktioita ja tunteita. The Blair Witch Project on ratsastanut paljon sillä maineella, että olisi jotenkin originaali ja ensimmäinen laatuaan, vaikka totuus onkin toinen. Nykypäivänä tarkasteltuna ei elokuvassa ole juuri mitään erikoista, mikä erottaisi sen muista found footage -elokuvista.

Mikä sitten on omasta mielestäni paras found footage -elokuva? Se riippuu täysin siitä, mistä kulmasta asiaa katsoo. Esimerkiksi jo aiemmin mainitsemassani Cannibal Holocaustissa on erittäin väkevä viesti väkivallan viihteellistämisestä ja shokkimediasta, jos vain kykenee lukemaan rivien välistä ja näkemään kaiken väkivallan taakse. Unfriended: Dark Webissä (2018) on jotakin, joka viehättää minua suuresti, samoin REC:ssä. Kaikista katsomistani kuitenkin yksi parhaista, ellei paras, on vuoden 2013 The Borderlands.

Jos found footage itsessään kiinnostaa, tästä löytyy tutkimus found footage -elokuvista ja niiden ääni-ilmaisusta

The Blair Witch Project

Ohjaus ja käsikirjoitus: Daniel Myrick ja Eduardo Sánchez

Sävellys: Tony Cora

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 1999

Kesto: 82 min

Ikäraja: K15

Päärooleissa:

Heather Donahue - Heather

Michael Williams - Mike

Joshua Leonard - Josh