Camilla Läckberg, Henrik Fexeus: Kangastus

Rikostutkintaryhmä, jossa Mina Dabiri työskentelee, toipuu yhä edelliskesäisestä jäsenensä menetyksestä, kun Tukholman metrosta löydetään ihmisen luuranko. Luiden asettelutapa tuo mieleen jotakin rituaalinomaista, joten apuun pyydetään jälleen mestarimentalisti Vincent Walder. Samaan aikaan Ruotsin oikeusministeriin kohdistuu uhka ja alkaa vaikuttaa siltä, ettei metron luuranko ole ainoa laatuaan.

Kangastus on Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeusin kirjoittama romaani vuodelta 2023. Se on viimeinen osa kaksikon yhdessä kirjoittamalle trilogialle. Trilogian aiemmat osat ovat Mentalisti (2021) ja Kultti (2022).

"Hei, Niklas Stockenberg. Toivottavasti olet ollut tyytyväinen palveluihimme tämän ajanjakson aikana, joka on nyt tullut päätökseensä. Sinulla on... neljätoista päivää... yksi tunti... ja... kaksitoista minuuttia... aikaa elää."

Kangastus oli minulle toinen vuoden odotetuimmista kirjoista. Se ilmestyi samana päivänä kuin Kuolema kintereillä (2023), jonka päätin näistä kahdesta lukea ensimmäiseksi. Kangastus oli kuitenkin listalla heti sen jälkeen. Aiempien osien tarina kiehtoi, vaikka kirjoitustyylistä sekä hahmoista olin aiemmin ollut montaa mieltä. Edellinen osa jäi kuitenkin jännittävään kohtaan, joka sai minut koukuttumaan.

No, olen edelleen aika montaa mieltä sekä kirjoitustyylistä että hahmoista. Lukiessani pääsin sentään vihdoin selville siitä, mikä minua on häirinnyt niin paljon jokaisessa trilogian romaanissa. Lähes kaikki päähahmot on nimittäin viety jollakin tapaa liian yli. Esimerkiksi Minan bakteerikammo tuntuu aivan liian liioitellulta, samoin Vincentin pakkomielle numeroihin sekä se fakta, että Pederillä ja hänen vaimollaan on kolmoset. Kaikki vain tuntuu olevan... no, liikaa, jotta se olisi uskottavaa.

Vielä tässä viimeisessäkään osassa ei saatu kunnon selitystä sille, miksi Mina aikoinaan jätti perheensä ja mikä on laukaissut hänen kestämättömän bakteerikammonsa. Jotenkin sitä kuvittelisi, että trilogian viimeinen osa toisi kaikki tarinat päätökseensä ja selittäisi auki aiemmin selittämättä jääneet tapahtumat.

Romaanin loppupuolella aikamuoto vaihtuu yhtäkkiä yhden luvun ajaksi imperfektistä preesensiin. Ymmärrän toki, että sillä yritetään saada intensiivisempää tunnelmaa koko tarinan kohokohtaan, mutta se ei vain toimi, että ensin kirjoitetaan koko muu kirja yhdessä aikamuodossa ja sitten yhden luvun ajaksi vaihdetaan toiseen. Se on vain hirvittävän hämmentävää. Edellisosan kanssa minulla oli sama ongelma, ensimmäisestä osasta en muista, käytettiinkö siinä aikamuodon vaihtoa lopussa vai ei.

Ei ollut outoa, että tunneleissa oli soraa, siellä oli kaikkea mahdollista, mutta kasasta pilkisti sieltä täältä jotain valkoista. Se toi mieleen jotain, mitä hän oli nähnyt elokuvissa, mutta hän ei osannut sanoa mitä se oli. Hän pyyhkäisi hiukan soraa kasan päältä ja perääntyi sitten nopeasti nähdessään, mitä alta paljastui.

Kangastus kertoo kuitenkin erittäin kiinnostavan tarinan, vaikka pääantagonistin syyt ja motiivit aiheuttivatkin itsessäni hieman epäuskoa - koska eihän kukaan voi ihan oikeasti kuvitella onnistuvansa jossakin sellaisessa! Tai ehkä olen itse vain liian sinisilmäinen sen suhteen, mitä suuruudenhullujen ihmisten päässä voi pyöriä täysin mahdollisena ratkaisuna.

Syyllinen oli loppujen lopuksi itselleni aika helposti arvattavissa. En ole varma, kertooko se mysteerin rakentamisen tasosta vai siitä, että olen viime aikoina lukenut liikaa trillereitä ja dekkareita. Joka tapauksessa arvasin syyllisen jo melko varhaisessa vaiheessa, vaikkei mikään siinä vaiheessa vielä viitannutkaan siihen suuntaan. Viimeistään puolivälin paikkeilla olin satavarma arvauksestani.

Tarina itsessään on kuitenkin kiehtova kaikkine käänteineen, vaikka syyllisen arvaisikin. Se sisältää monia yllätyksiä ja kutkuttavaa jännitystä. Vaikka lopputuloksenkin voi ehkä arvata, sitä silti jännittää hahmojen puolesta, että mitä heille käy. Lopun viimeinen twisti oli osittain aavisteltavissa jossakin kohtaa, mutta tuli silti vähän nurkan takaa, eikä kaikessa absurdiudessaan ole kauhean uskottava.

Kangastus on hyvä lisäys trilogiaan. Se on tarinallisesti aika samaa tasoa Mentalistin kanssa, Kultti on itselleni ollut näistä kolmesta se mielenkiintoisin. Jokainen tarina on tosin ollut aika ennalta-arvattava, mutta en ole antanut sen häiritä omaa lukukokemustani. Paljon enemmän on häirinnyt hahmot, jotka ovat ominaisuuksineen hivenen liian pitkälle vietyjä ja sitä myöten epäuskottavia.

Kaikesta huolimatta uskon, että trilogia tulee vielä joskus toistekin luettua. Siihen asti jätän sen hyllyyn pölyä keräämään.

Hän huomasi ympärillä kiiruhtavien ihmisten katsovan heitä, mutta se ei haitannut. He eivät ymmärtäneet. He eivät tienneet. Hänen isänsä oli kuningas. Ylpeänä hän puristi isän kättä vielä tiukemmin. Ihan pian he olisivat taas isän valtakunnassa.

**

Camilla Läckberg (s. 30.8.1974) on ruotsalainen kirjailija. Hän nousi kuuluisuuteen lapsuutensa kotikaupunkiin Fjällbackaan sijoittuvilla rikosromaaneillaan, joista ensimmäinen, Jääprinsessa, ilmestyi vuonna 2003 ollen samalla myös hänen esikoisteoksensa. Läckberg on Ruotsin menestyneimpiä kirjailijoita ja hänen teoksiaan on julkaistu yli 60 maassa.

Henrik Fexeus (s. 29.9.1971) on ruotsalainen mentalisti, kirjailija ja televisiojuontaja. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja käytännön psykologiasta sekä nuortenkirjatrilogian Viimeinen illuusio, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2017. Mentalisti on hänen ensikosketuksensa rikosromaanien kirjoittamiseen.

Camilla Läckberg, Henrik Fexeus: Kangastus (Mirage), 2023. Suomentanut Hanna Arvonen ja Tuulia Vihanto. 571 s.

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt