Elisa hyppää matkailuauton kyytiin päästäkseen vanhempiensa luo. Mukana yhteiskuljetuksessa ovat myös nuori pariskunta Mark ja Sofia, lääkäri Riccardo sekä autoa kuljettava matkabloggaaja Fabrizio. Keskellä yötä he kuitenkin joutuvat onnettomuuteen ja aamulla herätessään huomaavat, ettei tietä näy missään. Lähistöllä on kummallisen muotoinen mökki ja pian matkaajille käy selväksi, etteivät lähialueen ihmiset ole mitään harmitonta väkeä.
Se tavallinen kauhutarina on Roberto De Feon ja Paolo Strippolin ohjaama elokuva vuodelta 2021.
Se tavallinen kauhutarina kiinnitti jo useita kuukausia sitten huomioni Netflixissä ihan vain vajaan minuutin mittaisella mainospätkällään. Lisäsin sen silloin omalle listalleni, mutta unohdin hyvin pian sen jälkeen. Nyt pari iltaa sitten yrittäessäni etsiä jotakin katsottavaa, se osui jälleen silmiini ja ajattelin, että voisi vihdoin olla aika katsoa se.
Elokuva leikittelee hyvin paljon erilaisilla kauhukliseillä ja jo pelkkä nimi Se tavallinen kauhutarina antaa ymmärtää, että luvassa on varsin perinteinen pätkä. Genreikseen se yhdistelee sekä folkhorroria että slasheria ja esikuvatkin taitavat löytyä sieltä suunnasta. Katsoessani sain huomata monia viittauksia genren tunnetuimpiin edustajiin, kuten folkhorrorin puolelta Uhrijuhlaan (1973) ja Midsommariin (2019) sekä slashereista ainakin Teksasin moottorisahamurhat (1974) kävi mielessä useampaan kertaan, mutta elokuva ylipäätään noudattaa hyvin pitkälti perinteisen slasher-elokuvan kaavaa.
Ja juuri tästä syystä Se tavallinen kauhutarina on harmittavan yllätyksetön, sillä se etenee juuri sitä polkua pitkin kuin katsojana odottaakin. Elokuvaa oli ehtinyt mennä pari minuuttia, kun jo osasin arvata aika suuren tulevan juonenkäänteen. Liiallisiin raakuuksiin elokuva ei sorru, sillä kaikki raaimmat kohdat tapahtuvat ruudun ulkopuolella. Samaan aikaan Se tavallinen kauhutarina yrittää hieman kritisoida ihmisten viehätystä raakuuteen, mutta kritiikki jää hieman keikkumaan tyhjän päälle. Huomattavan paljon vahvempaa kritiikkiä aiheesta tarjoaa ainakin Hostel (2005).
Elokuvan hahmot jäävät jokainen aika yksiulotteiseksi ja pinnalliseksi, mutta näyttelijät ainakin tekevät työnsä niin hyvin kuin pystyvät, eikä kukaan jää heikoimmaksi lenkiksi. Näyttelijöistä vahvimpana mieleen jää päähenkilö Elisaa näyttelevä Matilda Lutz, joka silti hahmonsa (ei näyttelijäntyönsä) vuoksi jää final girlina etenkin alkuun todella vaisuksi ja jopa muiden, räväkämpien hahmojen varjoon. Mutta niinhän se on, että näyttelijän on vain pärjättävä niillä eväillä, jotka käsikirjoitus ja ohjaustyö heille antavat. Aina ei improvisaatiolle ja tekstin muuttamiselle ole varaa, eivätkä kaikki ohjaajat ja käsikirjoittajat sitä edes katso hyvällä. Mutta tässä elokuvassa se olisi voinut tuoda hieman lisää eloa ja syvyyttä hahmoihin.
Se tavallinen kauhutarina on kuitenkin visuaaliselta toteutukseltaan ajoittain hyvinkin näyttävä ja se suoraan sanottuna pelastaa paljon tehden elokuvasta ihan hyvän. Valitettavasti se ihan hyvä ei vain riitä. Elokuva ei jaksa oikein kannatella itseään koko kestonsa ajan ja puolitoistatuntinen tuntuu reippaasti yli kahdelta tunnilta. Suurimmaksi osaksi tästä voi kai syyttää ennalta-arvattavuutta sekä pahvisia hahmoja, joiden puolesta ei oikein edes jaksa tsempata.
Se tavallinen kauhutarina | A Classic Horror Story
Ohjaus: Roberto De Feo ja Paolo Strippoli
Käsikirjoitus: Roberto De Feo, Paolo Strippoli, Lucio Besana, David Bellini ja Milo Tissone
Sävellys: Massimiliano Mechelli
Tuotantomaa: Italia
Julkaisuvuosi: 2021
Kesto: 95 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Matilda Lutz - Elisa
Francesco Russo - Fabrizio
Yuliia Sobol - Sofia
Peppino Mazzotta - Riccardo
William Merrick - Mark
Kommentit
Lähetä kommentti