Tutkimusryhmä lähtee Amazonille etsimään nuoruudenlähteeksi kutsuttua veriorkideaa. Heillä on kiire, sillä veriorkidea kukkii vain joka seitsemäs vuosi ja sen kukinta-aika kestää enää kaksi viikkoa. Matkaa kuitenkin mutkistaa sadekausi, jonka aikana kukaan ei suostu lähtemään veneellä ylävirtaan. Lopulta kyyti kuitenkin löytyy, mutta seilattuaan harhaan vene putoaa alas vesiputouksesta ja ryhmä joutuu jatkamaan matkaa jalkaisin viidakossa, jossa jokin vaanii heitä.
Anacondas: The Hunt for the Blood Orchid on Dwight H. Littlen ohjaama elokuva vuodelta 2004. Se on itsenäinen jatko-osa vuoden 1997 elokuvalle Anakonda.
Anacondas on elokuva, joka tuskin koskaan lakkaa pelottamasta minua. Syykin siihen on selvä: se sisältää juuri niitä elementtejä, joita pelkään oikeassakin elämässä eli vettä ja käärmeitä. Olen Anacondasin katsonut useampaan kertaan ja joka kertaa seuranneena yönä nähnyt painajaisia, joten sitä on todennäköisesti odotettavissa nytkin. En ymmärrä, miksi pistän itseni tähän tilanteeseen kerta toisensa jälkeen. Vihaan itseäni siitä hyvästä, että otin tämän mukaan listalle.
Anacondasissa on parempi käsikirjoitus kuin edeltäjässään, mutta sekään ei poista sitä faktaa, että mukana on silti myös typeriä, tarpeettomia ja kliseisiä repliikkejä. Huumoriakin on mukana, toisinaan se toimii paremmin, toisinaan huonommin. Myös erikoisefektit on tietysti onnistuttu näin seitsemän vuotta myöhemmin toteuttamaan uskottavammin. Anakondat on rakennettu hyvin ja mukana on myös aitoa filmimateriaalia anakondista, mutta suoraan sanottuna en kyllä osaa sanoa missä kohtaa.
Hahmot ovat aika karikatyyrimaisia, eikä heistä yhtä tai kahta lukuun ottamatta kukaan saa sen enempää syvyyttä. Salli Richardson-Whitfieldin esittämä Gail Stern kävi hermoilleni alusta alkaen ja toivoin hänen katoavan kuvasta mahdollisimman nopeasti. Hän vain yksinkertaisesti on hirveän rasittava hahmo, joka ylenkatsoo kaikkia muita ja odotti veneretkeltä ilmeisesti jonkinlaista viiden tähden hotellia. Gail onneksi muuttuu edes jonkin verran siedettävämmäksi matkan kuluessa. Toinen äärimmäisen rasittava hahmo on tohtori Jack Byron, jota näyttelee Matthew Marsden. Syytä en ala eritellä, koska se olisi juonipaljastus.
Omaksi suosikkihahmokseni nousi Sam Jones, jota näyttelee KaDee Strickland. Sam on hahmoista kaikkein kiinnostavin ja hän kasvaa ja vahvistuu kaikkein eniten koko elokuvan aikana, mitä on etenkin loppupuolella ilo katsoa. Sen sijaan Johnny Messnerin esittämää Bill Johnsonia, joka omistaa veneen ja suostuu viemään ryhmän ylävirtaan sadekauden aikana, ei pysty läheskään koko aikaa katsomaan vakavalla naamalla. Näytellä hän osaa, siitä ei ole kyse, mutta Bill puhuu lähes koko ajan matalalla, uhkaavalla äänellä, aivan kuin olisi jokin synkkien, vaarallisten enteiden sanansaattaja. Messnerillä on luonnostaankin matala ääni, mutta jostakin syystä hänet on laitettu tavallaan kuiskailemaan ja tuottamaan sillä tavoin "pelkoa". Kaikkein paras näyttelijä koko elokuvassa on Kong-apina.
Anacondas: The Hunt for the Blood Orchid on elokuvana ihan viihdyttävä, mutta ei lähelläkään mitään mestariteosta. Itseäni vesi ja käärmeet (etenkin yhdessä) ahdistavat aika paljon, joten siitä syystä pelko on läsnä lähes koko elokuvan ajan. Joku toinen, jolla ei kyseisiä pelkoja ole, tuskin kokee juuri minkäänlaista jännitystä. Anacondasista löytyy edeltäjänsä tavoin tribuutteja Tappajahaille (1975), jopa niin pitkälle, että yksi hahmoista toista pelottaakseen alkaa hyräillä Tappajahain tunnusmusiikkia heidän ylittäessään suota. Loppupuoli elokuvasta on kuvattu pimeässä, joten ruudulta ei aina saa selvyyttä siitä, mitä tapahtuu. Hahmot ovat aika rasittavia ja tarinakin täynnä kliseitä, mutta on tämä ainakin parempi kuin edeltäjänsä.
Luontokauhu (natural horror tai creature features) on kauhun alagenre, jonka pääasiallisena kauhua tuottavana elementtinä toimii jokin luonnonvoima, esimerkiksi eläimet tai kasvit, jotka yrittävät jollakin tapaa vahingoittaa ihmishahmoja. Genren tunnetuimpia elokuvia ovat Godzilla (1954), Pieni kauhukauppa (1960), Linnut (1963), Tappajahai (1975), Anakonda (1997) ja Lake Placid (1999).
Helmet -elokuvahaasteeseen numerolla 6. Elokuvan nimessä on vähintään viisi sanaa
Anacondas: The Hunt for the Blood Orchid
Ohjaus: Dwight H. Little
Käsikirjoitus: John Claflin, Danny Zelman, Michael Miner ja Edward Neumeier
Sävellys: Nerida Tyson-Chew
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2004
Kesto: 97 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Johnny Messner - Bill Johnson
KaDee Strickland - Sam Rogers
Salli Richardson-Whitfield - Gail Stern
Kommentit
Lähetä kommentti