Pienen kaapeliaseman johtaja Max Renn onnistuu löytämään salaisen, hyvin piilotetun satelliittisignaalin. Signaali lähettää vastaanottimeen hyvin äärimmäistä väkivaltakuvastoa, jota kutsutaan nimellä Videodrome. Max lumoutuu ohjelmasta niin, että tahtoisi alkaa näyttää sitä omalla kanavallaan, sillä uskoo sen olevan television uusi suuntaus. Pian Max saa kuitenkin tietää, että lähetetty ohjelma on täyttä totta. Hän alkaa saada hallusinaatioita ja toden ja epätoden raja alkaa hämärtyä Videodromen ottaessa yhä enemmän valtaa hänen elämässään.
Videodrome on David Cronenbergin ohjaama elokuva vuodelta 1983. Inspiraation elokuvaansa kanadalainen Cronenberg sai jo lapsena poimiessaan myöhään iltaisin televisioonsa amerikkalaisia televisiosignaaleja ja pelätessään löytävänsä jotakin kiellettyä.
Olen katsonut Videodromen joskus kauan sitten teini-ikäisenä, enkä silloin suoraan sanottuna ymmärtänyt siitä juuri mitään. Nyt kun tarjoutui mahdollisuus noin viisitoista vuotta myöhemmin katsoa tämä uudestaan, päätin tarttua siihen.
Videodromessa on alusta saakka läsnä hieman häiriintynyt tunnelma, joka vain kasvaa elokuvan edetessä. Maxin ajautuessa yhä syvemmälle Videodromen maailmaan muuttuu katsoja yhdessä hänen kanssaan vainoharhaiseksi, sillä on vaikea enää erottaa, mikä on totta ja mikä vain Maxin groteskeja hallusinaatioita.
Tosin mitäpä muuta sitä voikaan odottaa bodyhorrorin mestari David Cronenbergiltä? Ei yhtään mitään. Hän taitaa häiriintyneen, vainoharhaisen tunnelman luonnin. Erikoisefektit, erityisesti ne bodyhorrorin puolen efektit, on toteutettu hyvin ja uskottavasti. Välillä sitä vain tuijottaa ruutua hyvin epäuskoisena ja päällimmäisenä tunteena "mitä ihmettä tässä juuri tapahtui". Täytyy jossakin kohtaa tehdä hieman taustatyötä sen suhteen, miten tietyt efektit on käytännössä toteutettu, sillä ne ovat oikeastikin todella näyttäviä ja jopa ällöttäviä.
Elokuvan pääroolia Max Renniä esittää James Woods. Hän on oikein hyvä valinta rooliin ja vaikka alussa Max ei ole kovin pidettävä hahmo, Woods onnistuu tekemään hänestä siitä huolimatta oikein miellyttävän. Katsojana sitä sympatisoi Maxia ja toivoo kaiken päättyvän hänen kannaltaan hyvin. Muut hahmot jäävät aika pieniksi, sillä elokuva keskittyy nimenomaan Maxiin. Sitä myöten muista hahmoista on vaikea saada juuri mitään irti.
Videodromen voi nähdä aika vahvanakin kritiikkinä television vaaroille sekä median esittämälle väkivallalle ja sen seurauksille. Se näyttää, mitä tapahtuu, kun ihminen turtuu näkemälleen väkivallalle. Elokuvassa toden ja epätoden raja hämärtyy ja Max päätyy itse jopa väkivallan välineeksi. Videodrome on vielä tänäkin päivänä ajankohtainen teemoiltaan, kenties jopa vielä enemmän kuin neljäkymmentä vuotta sitten, kun elokuva sai ensi-iltansa. Onhan nykyään internetin myötä tuo äärimmäinen väkivalta kenen tahansa ulottuvilla.
Videodrome ei ehkä ole kaikkein paras tai vahvin elokuva David Cronenbergilta, mutta yhtä kaikki - vaikuttava se kuitenkin on. Cronenberg todella taitaa genrensä ja bodyhorrorin onnistuen luomaan elokuvastaan katsojalle tavallaan jopa vastenmielisen kokemuksen. Elokuvan aikana katsettaan on vaikea ellei mahdoton irrottaa ruudusta. Erikoisefektit, joista on vastuussa Rick Baker, ovat oman aikansa huippuluokkaa, eivätkä ole ajan saatossa juurikaan kärsineet.
Bodyhorror on kauhun alagenre, jossa ihmiskehoa runnellaan hyvin raaoilla ja jopa groteskeilla tavoilla. Runtelu voi tarkoittaa fyysistä pahoinpitelyä, kirurgisia operaatioita, kidutusta ja sairauksia tarkoituksenaan herättää katsojissa inhon tunteita ja fyysisesti epämukavaa oloa. Myös zombielokuvat putoavat genren alle. Usein bodyhorrorissa runtelun tavoite on muuttaa ihmiskehoa pysyvästi. Monia genren elokuvia on vuosien kuluessa joko kielletty esittämästä tai sensuroitu rankalla kädellä. Valitettavasti juuri nämä äärimmäistä väkivaltaa näyttävät elokuvat jäävät ihmisten mieleen, vaikka mukaan mahtuu myös hienoja, eikä niin raakoja elokuvia, kuten espanjalainen Iho jossa elän (2011), jossa näkyy hyvin vähän, jos lainkaan, verenvuodatusta. Muita tunnettuja genren elokuvia ovat esimerkiksi Alien (1979), Kärpänen (1986), The Human Centipede (2009) ja Oscar-ehdokkuudenkin parhaasta elokuvasta saanut Get Out (2017).
Videodrome - tuhon ase | Videodrome
Ohjaus ja käsikirjoitus: David Cronenberg
Sävellys: Howard Shore
Tuotantomaa: Kanada
Julkaisuvuosi: 1983
Kesto: 89 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
James Woods - Max Renn
Deborah Harry - Nicki Brand
Sonja Smits - Bianca O'Blivion
Kommentit
Lähetä kommentti