Dennis Rader on hyvä aviomies, rakastava isä, ahkera työntekijä ja paikallisen seurakuntaneuvoston puheenjohtaja. Toisinaan tästä kuitenkin kuoriutuu esiin julma, sadistinen tappaja, joka tunnetaan nimellä BTK ja joka kykenee jatkamaan murhasarjaansa yli kolmenkymmenen vuoden ajan jäämättä kiinni.
B.T.K. on Michael Feiferin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2008. Se perustuu osittain tositapahtumiin sarjamurhaaja Dennis Raderista, jota kutsuttiin myös nimellä BTK-tappaja. Elokuvan tapahtumia on kuitenkin fiktionalisoitu vahvasti, sillä vain pari vuotta ennen elokuvan kuvaamista Rader oli vangittu ja tuomittu, joten ohjaaja ei tahtonut liialti sohaista muurahaispesään ja esimerkiksi kuvata liikaa Raderin perhettä tai tämän uhrien kuolemia.
Olen aina ollut vähän varovainen tositapahtumiin perustuvien kauhuelokuvien kanssa, erityisesti siinä tapauksessa, jos elokuva perustuu jonkinlaiseen true crime -tapaukseen. En pidä siitä, että uhrien kokemalla kärsimyksellä mässäillään, joten suoraan sanoen hieman arvelutti alkaa katsoa tätä elokuvaa. Olen lukenut Dennis Raderista jonkin verran ja katsonut pari vuotta sitten jonkin hänestä tehdyn dokumentin. Raderin lempinimi, BTK-tappaja, on kirjainlyhenne tavasta, jolla hän kohteli uhrejaan: bind - torture - kill.
Vaikka elokuvan tapahtumia onkin fiktionalisoitu rajusti, on tätä silti ajoittain epämukava ja tukalakin katsoa. Tietyt yksityiskohdat voisi jättää näyttämättä, vaikka Raderin uhrit elokuvassa ovat täysin fiktiivisiä. Mukana on myös suoraan sanottuna aloittelijan virheitä, esimerkiksi kuvassa saattaa näkyä, kuinka kuolleen hahmon kaulalla tykyttää pulssi.
Onkin käsittämätöntä, kuinka Rader onnistui elämään täydellistä kaksoiselämää peräti kolmenkymmenen vuoden ajan. BTK-tappaja ei olisi todennäköisesti jäänyt koskaan kiinni, ellei olisi kolmekymmentä vuotta ensimmäisen murhansa jälkeen tehnyt erittäin alkeellista virhettä ottaessaan yhteyttä lehdistöön.
Näyttelijät elokuvassa ovat aika kehnoja, lukuun ottamatta ehkä Kane Hodderia, joka onnistuu aika hyvin tavoittamaan Raderin kaksijakoisen persoonan. Hodder on parhaiten tunnettu stunt-näyttelijänä, mutta on myös esittänyt esimerkiksi Jason Voorheesia neljässä eri Perjantai 13. -sarjan elokuvassa. Hodder oli mukana myös pienessä roolissa muutama päivä sitten katsomassani 2001 Maniacsissa (2005).
Omat fiilikseni B.T.K.:sta ovat aika ristiriitaiset. Sillä on hetkensä, mutta se saisi enemmän perehtyä Raderin mieleen, eikä niinkään tekoihin, vaikka ne elokuvassa fiktiivisiä ovatkin. Taidan jatkossakin jättää nämä tositapahtumiin perustuvat kauhuelokuvat sille tasolle, että katson vain jotakin sen tyyppistä kuin Kirottu (2013). True crime ei vain tässä kontekstissa tunnu lainkaan hyvältä.
Triviaa: Kirjailija Thomas Harris on kertonut ottaneensa inspiraatiota romaaniinsa Punainen lohikäärme (1981) tuolloin vielä ratkaisemattomasta BTK-tappajan tapauksesta. Romaanin pohjalta on tehty myös kaksi elokuvaa: Psykopaatin jäljillä (1986) ja Punainen lohikäärme (2002).
B.T.K.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Michael Feifer
Sävellys: Andres Boulton ja Jermaine Stegall
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2008
Kesto: 92 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Kane Hodder - Dennis Rader
Amy Lyndon - Susan Rader
Kommentit
Lähetä kommentti