Margit Sandemo: Pyövelin tytär

Hilden elämä on aina ollut yksinäistä. Hänen isänsä on pyövelin avustaja eli kaikkein arvottominta pohjasakkaa, joten sitä myöten myös tytär on joutunut kärsimään. Eräänä päivänä isän mökin lähettyviltä löydetään neljän naisen ruumiit, ja Hilden elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän tapaa Jääkansan Andreas Lindin ja Mattias Meidenin. Syrjitystä, ihmisarasta tytöstä, joka viimein pääsee ihmisten pariin, alkaa pikkuhiljaa kehittyä rohkea, oman arvonsa tunteva nuori nainen.

Pyövelin tytär on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1982. Se on kahdeksas kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.

Andreas oivalsi oikein hyvin, että mitä tahansa hänen löytönsä merkitsikin, kyseessä ei ainakaan ollut siunattu hauta. Eikä siunaamatonkaan. Joskushan tapahtui, että rikolliset haudattiin kirkkomuurin ulkopuolelle. Tämä ei ollut onnettomuuskaan eikä seudulla ollut aikoihin ruttokaan raivonnut. Kuka tahansa saattoi käsittää, että teko oli tehty salaa.

Luin tämän kirjan oikeastaan jo joskus keväällä, mutta postaus on jäänyt luonnoskansion pohjalle pölyttymään. Ehkä nyt viimein saisin jotakin aikaiseksi.

Hilden hahmo on aina ollut itselleni helposti samaistuttavissa. Hän on isänsä myötä syrjäytynyt yhteiskunnasta, suurin osa kylän ihmisistä ei edes tiedä, että pyövelin avustajalla, Joel Yömiehellä, on tytär. Pyövelin avustaja ei kohtaa lainkaan arvostusta ihmisten keskuudessa, vain halveksuntaa ja sitä taakkaa joutuu Hildekin kantamaan.

Hilde kuitenkin selvästi tarvitsee jotakin enemmän, hän tarvitsee kontaktia muihin ihmisiin. Hänen kukkaan puhkeamistaan on hienoa seurata. Jääkansan tarinalle tyypillisesti romaanissa on parikin rakkaustarinaa, joista toinen tietysti kohtaa tarinan päähenkilöä. Ei siitä sen enempää, etten vahingossakaan spoilaa, mutta tuolla rakkaustarinalla on suuri merkitys Hilden elämän kannalta.

Hilde kivettyi. Alhaalta kuului tuhinaa, nuuhkimista ja niiskutusta, jokin hieroi selkäänsä seinää vasten, laahusti raskain tassuin...

Pyövelin tytär jatkaa Aavelinnan jäljillä ja vie teosta trillerimäisempään suuntaan. Välillä tuntuu kuin kyse olisi jostakin salapoliisiromaanista, sillä kuten Aavelinnassa niin rikosta tässäkin ratkotaan. Ja millaista rikosta! Epäiltyjä kyllä löytyy, jopa Jääkansan omien parista, mutta loppujen lopuksi todellinen syyllinen tulee suurena yllätyksenä (tai siis olisi tullut, ellen olisi lukenut Jääkansan tarinaa jo kahta kertaa aiemmin).

Hilden kautta myös Mattias Meiden tulee paremmin tutuksi. Mattias, joka on aina ollut pidättyväinen kertomaan tunteistaan, uskaltaa lopulta paljastaa Hildelle syvän traumansa, jonka koki romaanissa Pahan perintö joutuessaan vuosikausiksi pimeään kaivokseen vailla häivähdystäkään valosta. Se vaikuttaa Mattiaksen koko olemukseen ja elämään, mutta Hilden läsnäolo tuntuu kummasti rauhoittavan häntä.

Pyövelin tytär on myös kertomus ennakkoluuloista ja niiden kohtaamisesta. Jääkansan suku on aina joutunut ennakkoluulojen kohteeksi ollessaan "noitien sukua", joten kun neljä kuollutta naista löytyy suvun mailta, kääntyvät syyttävät sormet tietenkin Jääkansaa kohtaan, heti pyövelin apulaisen jälkeen tietenkin. Tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta, mutta sen sijaan Hilden kohtaamat ennakkoluulot järkyttivät. Pelkkä ajatus siitä, että joutuu ennakkoluulojen ja kiusanteon kohteeksi siitä syystä, mitä hänen isänsä on ollut, ei vain käy minulla järkeen. Jos ihmiset vain vaivautuisivat tutustumaan.

Kyläläiset olivat tulleet paikalle nähdäkseen vilauksen yömiehen tyttärestä ja saadakseen lausua ilmoille mielipiteensä tytöstä ja hänen isästään. Toivuttuaan hämmästyksestään, he huomasivat, etteivät voineet enää kauempaa vain seistä suu auki ällistelemässä. Kuitenkaan he eivät halunneet menettää mitään. Hyvin noloina he livahtivat sisälle portista yksi toisensa jälkeen.

**

Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.

Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.


Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Pyövelin tytär (Sagan om Isfolket: Bödelns dotter), 1982. Suomentanut Marja Mahlamäki. 252 s.


Kommentit