Margit Sandemo: Aavelinna

Tancred Paladin matkustaa tätinsä luokse Jyllantiin. Keskellä yötä hän eksyy harhaillessaan metsässä ja päätyy aavemaiseen linnaan, jossa asuu nainen, jonka olemus pelästyttää hänet lähes järjiltään. Kun Tancred aamulla herää metsässä, ei naisesta tai linnasta näy enää jälkeäkään. Tancred ei kuitenkaan saa linnan arvoitusta pois mielestään, kuten ei myöskään aiemmin metsässä näkemäänsä pelästynyttä tyttöä.

Aavelinna on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1982. Se on seitsemäs kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.

Tancred kulki kuin lumottuna pitkin kuun valaisemaa tietä. Vaikutti siltä, ettei kukaan ollut käynyt täällä viime vuosina, kaikki oli niin hiljaista ja elotonta. Hän seurasi kuitenkin polkua, sillä johonkinhan sen täytyi viedä.

Tämän kirjan luettuani on siis enää neljäkymmentä jäljellä tätä sarjaa. Tällä menolla olen valmis ehkä joskus jouluna. Onneksi ei olekaan mikään kiire vaan voin rauhassa lukea siinä tahdissa kuin itseäni sattuu huvittamaan.

Laajoissa sukutarinoissa tulee väistämättä eteen hahmoja, jotka eivät juuri kiinnosta. Tancred Paladin on minulle heistä yksi. Ei sillä, että inhoaisin häntä, minulle hän vain on aina ollut hyvin mitäänsanomaton hahmo. Hänen tarinansa on kuitenkin kiinnostava ja Aavelinnaa lukiessa tuli monta kertaa eteen kohtia, jolloin ei vain voinut lopettaa lukemista kesken vaan oli pakko päästä selvyyteen siitä, mitä oikein oli meneillään. Väliäkö sillä, vaikka sitten lukisi aamun pikkutunneille saakka?

Ihmiset, hän ajatteli. Onko ihmisillä sisällään synnynnäinen julmuus, jonka he pystyvät tukahduttamaan, vai syntyvätkö he hyvinä ja turmeltuvat myöhemmin?

Sen sijaan Tancredin metsässä tapaama Jessica Cross on hyvin kiehtova hahmo, jonka kohtalosta toisinaan luki suunnilleen henkeä pidätellen. Nuori Jessica on rikkaan perheensä ainoa perijä, mutta tytön ollessa tarinan alussa vielä alaikäinen ovat sukulaiset muuttaneet hänen luokseen linnaan toimiakseen tämän holhoojina. Ja senhän voi arvata, mitä tapahtuu, kun onnenonkijat pääsevät haaskalle.

Tancredin ja Jessican kanssakäymistä on toisinaan todella turhauttavaa lukea, erityisesti juuri Tancredin oman käytöksen vuoksi. Hän osaa olla hyvin kapeakatseinen, eikä oikein osaa asettua Jessican asemaan, kaikkeen siihen, mitä tyttö on joutunut varsin nuorella iällä jo käymään läpi ja jopa syyllistää tätä asioista, joita itsekin on tehnyt. Onneksi on kuitenkin olemassa Tancredin äiti, Cecilie, joka on aina avuksi ja saa toisinaan järkeäkin taottua poikansa päähän.

Laivamiehellä oli kuolleenvalkoiset kasvot ja kovat, mustat silmät. Tancred oli matkalla rataan, häntä kantoi Pyhähepo, luiseva, keinuva hevonen. Laiva ei vielä ottanut häntä. Se suuntasi kulkunsa pois maista, vieden kai jotakin muuta mennessään. Nyt se pysähtyi jyrkän luodon kohdalle. Laivamies nousi ja heitti kuolleen veteen. Ruumiiseen oli sidottu painavia kiviä.

**

Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.

Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.


Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Aavelinna (Sagan om Isfolket: Spökslottet), 1982. Suomentanut Marja Mahlamäki. 254 s.


Kommentit