Bibliofiili Dean Corso saa tutkittavakseen erittäin harvinaisen kirjan, jota on koko maailmassa vain kolme kappaletta. Huhujen mukaan kirjan on kirjoittanut itse paholainen. Kirjan omistaja epäilee oman teoksensa olevan väärennös ja lähettää Corson Eurooppaan tutkimaan asiaa. Samalla Corso tulee avanneeksi portin maailmaan, jossa kukaan ei ole käynyt satoihin vuosiin.
Yhdeksäs portti on yli kahden tunnin mittainen elokuva, mutta tylsää hetkeä ei sen kanssa tule. Elokuva tempaisee mukaansa ensimmäisestä kohtauksesta ja alkuteksteistä saakka. Siis ihan oikeasti, en malttanut irrottaa katsettani ruudulta edes alkutekstien aikana ja ne kuitenkin kestivät sen pari-kolme minuuttia. Toisaalta olen myös aina ollut alku- ja lopputekstien innokas lukija. Minulle on joskus joku sanonutkin, ettei ole koskaan nähnyt kenenkään lukevan elokuvan lopputekstejä yhtä intensiivisesti.
Yhdeksäs portti on enemmän trilleri kuin kauhu, vaikka siinä elementtejä jälkimmäisestä onkin. Ylipäätään elokuvaa on vaikea laittaa minkään tietyn genren alle, tai edes alagenren, sillä siinä on vaikutteita niin psykologisesta kuin yliluonnollisestakin kauhusta.
Pääosassa Dean Corsona nähtävä Johnny Depp tekee jälleen kerran upean roolisuorituksen. Mutta mitä muuta häneltä voisikaan odottaa? Lena Olin puolestaan todistaa jälleen kerran olevansa hyvin monipuolinen näyttelijä. Hänen näyttelemänsä Liana Telfer on välillä kylmän asiallinen, välillä viekoitteleva ja välillä taas täysi sekopää. Ellen olisi tiennyt, en olisi tajunnut, että tässä on Pienen suklaapuodin (2000) hyvin pelokas ja haavoittuvainen Josephine Muscat. Se kertoo aika paljon. Olin näytteli myös muutama päivä sitten katsomassani Darknessissa (2002).
Yhdeksäs portti on elokuva, jonka jännite säilyy alusta aina loppuun saakka. Toisinaan elokuvassa on jopa hyvin surrealistinen tunnelma ja tapahtumat nostavat mieleen kysymyksiä, jotka (ainakin suurin osa) saavat lopuksi myös vastauksen. Jotkin erikoistehosteet ovat aika kökköjä ja tuovat mukaan vain tahatonta koomisuutta aiheuttaen lähinnä hämmentyineitä naurunpyrskähdyksiä.
Lopetus tuo kuitenkin hienon päätöksen elokuvalle, jos on malttanut pysyä hereillä ja seurata koko ajan, mitä tapahtuu. Jos ei, silloin lopetuskin todennäköisesti menee täysin ohi.
Mindfuck -elokuvalla tarkoitetaan elokuvaa, joka katsomisen jälkeen jättää katsojalleen hyvin hämmentyneen olon ja ensimmäinen ajatus, kun lopputekstit alkavat pyöriä ruudulla, on "mitä tässä juuri tapahtui". Yleisesti ottaen elokuva onnistuu kerronnassaan niin hyvin, ettei katsoja osaa odottaa loppuratkaisua, joka kääntää kaiken ympäri. Tai sitten elokuva vain ylipäätään on kokonaisuutena hyvin hämmentävä ja surrealistinen kokonaisuus, joka on niin älykkäästi rakennettu, ettei siitä loppujen lopuksi ymmärrä yhtään mitään.
Mindfuckin mestarina voisi pitää ohjaaja David Lynchia, jonka kaikki ohjaustyöt enemmän tai vähemmän sujahtavat genren alle. Kauhuelokuvien puolelta lajityyppiin voisi lukea vaikkapa elokuvat Orpokoti (2007), mother! (2017) ja Get Out (2017).
Yhdeksäs portti
Ohjaus: Roman Polanski
Käsikirjoitus: John Brownjohn, Enrique Urbizu ja Roman Polanski, Arturo Pérez-Reverten samannimisen kirjan pohjalta
Sävellys: Wojciech Kilar
Tuotantomaa: Ranska, Espanja, Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1999
Kesto: 133 min
Ikäraja: K15
Pääosissa:
Johnny Depp - Dean Corso
Lena Olin - Liana Telfer
Frank Langella - Boris Balkan
Emmanuelle Seigner - tyttö
Kommentit
Lähetä kommentti