Tulevaisuudessa avaruusasemalla tohtori Merchant pyrkii jatkamaan sukunsa verenperintöä ja sulkemaan helvetin ovet, jotka hänen esi-isänsä vuosisatoja aiemmin tuli vahingossa avanneeksi rakentamalla mystisen kuution. Helvettiä vartioivat kenobiitit ja eritoten heidän johtajansa Pinhead eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä tohtorin suunnitelmista vaan tekevät kaikkensa tätä estääkseen.
Hellraiser IV: Bloodline on Alan Smitheen ohjaama elokuva vuodelta 1996 ja on samalla neljäs osa Hellraiser -sarjaan. Ohjaaja Smithee on oikealta nimeltään Kevin Yagher, ja hänet tunnetaan yhtenä Hollywoodin parhaista maskeeraustehosteiden tekijöistä. Yagherin kätten työtä voi ihailla muun muassa elokuvissa Child's Play (1988), Päätön ratsumies (1999) ja Surkeiden sattumusten sarja (2004).
Ennen neljännen osan katsomista olisi ehkä muistin virkistämiseksi kannattanut katsoa kolme ensimmäistä, sillä niiden katsomisesta on lähes kymmenen vuotta aikaa. Kenties sen vuoksi tietyt asiat menivät minulta täysin ohitse tai sitten käsikirjoituksessa/editoinnissa on jätetty elokuvaan todella pahoja aukkoja. Mikähän tarve julkaisija Miramaxilla on leikellä elokuvia niin paljon? Viimeksi eilen mainitsin samasta aiheesta Darknessin yhteydessä.
Bodyhorror -genren elokuvaksi Hellraiser IV: Bloodline ei ole todellakaan pahimmasta päästä. Itse asiassa se on jopa yllättävän kesy, eikä ikärajakaan ole kuin K15. Sarjan neljäs elokuva pureutuu kenobiittien alkuperään, helvetin porttien alkuperäisiin avaajiin ja siihen, mistä tuo portit avaava kuutio oikein ilmestyi. Bloodline on samaan aikaan sekä esiosa että jatko-osa sarjan aiemmille elokuville, sillä siinä käydään sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa.
Yleisesti ottaen jatko-osat ja esiosat ovat alkuperäisteosta huonompia, eikä Hellraiser IV: Bloodline tee siinä poikkeusta. Näyttelijät eivät onnistu herättämään minkäänlaisia tunteita, ei edes Pinheadina nähtävä Doug Bradley, jonka hahmo on kuitenkin yksi kaikkein ikonisimmasta kauhuelokuvien antagonisteista. Onhan hän toki legenda ja Pinheadia on aina ilo katsella, mutta tässä elokuvassa hänkin jäi valitettavan laimeaksi.
Elokuvan parhaimmaksi asiaksi nousevat ehdottomasti maskeeraukset, jotka ovat tietysti ohjaaja Kevin Yagherin itsensä käsialaa. Kenobiitteja ja heidän uhrejaan katselisi mieluusti enemmänkin nimenomaan upeiden maskeerausten vuoksi.
Bodyhorror on kauhun alagenre, jossa ihmiskehoa runnellaan hyvin raaoilla ja jopa groteskeilla tavoilla. Runtelu voi tarkoittaa fyysistä pahoinpitelyä, kirurgisia operaatioita, kidutusta ja sairauksia tarkoituksenaan herättää katsojissa inhon tunteita ja fyysisesti epämukavaa oloa. Myös zombielokuvat putoavat genren alle. Usein bodyhorrorissa runtelun tavoite on muuttaa ihmiskehoa pysyvästi. Monia genren elokuvia on vuosien kuluessa joko kielletty esittämästä tai sensuroitu rankalla kädellä. Valitettavasti juuri nämä äärimmäistä väkivaltaa näyttävät elokuvat jäävät ihmisten mieleen, vaikka mukaan mahtuu myös hienoja, eikä niin raakoja elokuvia, kuten espanjalainen Iho jossa elän (2011), jossa näkyy hyvin vähän, jos lainkaan, verenvuodatusta. Muita tunnettuja genren elokuvia ovat esimerkiksi Alien (1979), The Human Centipede (2009) ja Oscar-ehdokkuudenkin parhaasta elokuvasta saanut Get Out (2017).
Hellraiser IV: Bloodline
Ohjaus: Alan Smithee
Käsikirjoitus: Peter Atkins
Sävellys: Daniel Licht
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1996
Kesto: 85 min
Ikäraja: K18
Pääosissa:
Doug Bradley - Pinhead
Bruce Ramsay - Dr. Merchant
Valentina Vargas - Angelique
Kommentit
Lähetä kommentti