10/31: Klassikko - Suspiria



Amerikkalainen Suzy Bannion saapuu oppilaaksi saksalaiseen balettikouluun. Pian Suzyn saapumisen jälkeen alkaa kuitenkin tapahtua kummia: koulun entinen oppilas murhataan, sokea pianisti tulee oman opaskoiransa tappamaksi ja lopulta Suzyn paras ystävä koulussakin katoaa jälkiä jättämättä. Suzy alkaa epäillä, että koulussa harjoitetaan noituutta ja okkultismia ja lopulta, koulun ollessa tyhjillään, päättää ottaa asiasta selvän.

Suspiria - tappavat huokaukset on Dario Argenton ohjaama italialainen kauhuelokuva vuodelta 1977. Vuosien saatossa Suspiria on saavuttanut jopa kulttimaineen kauhun katsojien joukossa. Elokuvasta yritettiin tehdä uudelleenfilmatisointia Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran jo 2010-luvun vaihteessa, mutta huonolla menestyksellä, sillä elokuvan teko kaatui lakiongelmiin ja hankkeen muodostuessa liian kalliiksi. Lopulta vuonna 2018 uudelleenfilmatisointi näki päivänvalon, vaikkakin eri tekijöiden alla kuin alunperin oli tarkoitus.

Suspiria ei syyttä suotta ole kauhugenren klassikko ja yleisesti yksi parhaita koskaan tehtyjä kauhuelokuvia. Elokuvan tunnelma on alusta saakka piinaava, eivätkä ääniefektit sekä rockyhtye Goblinin ja ohjaaja Argenton itsensä säveltämä musiikki lainkaan helpota ahdistunutta olotilaa, joka katsoessa vallitsee. Elokuva on 70-luvulla tehty, mutta siitäkään huolimatta erikoistehosteet (joita ei kyllä kovin paljoa ole) eivät tunnu huonoilta vaan ovat jopa huomattavasti parempia kuin joissakin paljon uudemmissa elokuvissa.

Suspiriassa ohjaaja Argento hyödyntää tehokkaasti valaistusta tunnelman luomisessa. Sisäoppilaitoksen käytävät hehkuvat monissa kohtauksissa punaisina, ja samaa tehokeinoa on myöhemmin hyödynnetty muun muassa elokuvissa Irréversible (2002) ja Kalmo (2020). Pimeät, mutta samalla punaisen valon täyttämät käytävät ja huoneet ovat omiaan luomaan tunnelmaa, joka tuntuu suorastaan jopa raastavan koko sielua, yhdessä musiikin kanssa tietenkin. Eikä toki saa unohtaa, mitä punainen väri usein symboloi: syntiä, voimaa, rakkautta, aggressiota. Kristillisessä symboliikassa punainen merkitsee tulta, verta ja tunnustusta, voipa sen liittää myös paholaiseen ja helvettiin.

Näyttelijät hoitavat jokainen työnsä hyvin ja eritoten Jessica Harperin näyttelemästä Suzy Bannionista saattaa suorastaan tuntea ruudun toisellakin puolen alati kasvavan ahdistuksen. Suspiriaa kuvattaessa jokainen näyttelijä puhui omaa äidinkieltään, jotkut englantia, toiset saksaa ja kolmannet italiaa. Jälkituotannossa jokaisen näyttelijän puhe dubattiin italiaksi, mikä oli tuohon aikaan italialaisessa filmituotannossa varsin yleinen tapa. Valitettavasti tämä kuitenkin häiritsi itselläni hieman katsomiskokemusta, kun kuuli, kuinka ääni ei lähtenyt näyttelijästä itsestään vaan tuli ikään kuin sivusta. Tästä syystä en ole koskaan tykännyt katsoa elokuvia dubbauksilla, ainakaan muita kuin animaatioita.

Suspirian ilmestyessä Yhdysvalloissa siitä leikattiin pois jopa kahdeksan minuuttia, jotta elokuva läpäisisi R-ikärajan (alle 17-vuotias saa katsoa aikuisen seurassa) kriteerit. Nykypäivänä katsottuna se tuntuu tietenkin naurettavalta ajatukselta, sillä mitään kovin pahaa ei elokuvassa oikeasti nähdä, vaikka suomalaisen julkaisunkin ikäraja näyttää olevan K18 (oikeasti järkytyin, kun tätä kohtaa kirjoittaessani tarkastin dvd-kotelon takakannen ja näin ikärajan - tosissaan kuvittelin tämän olevan vain K15).

Suspiria on visuaalisesti kaunis elokuva, jonka pieninkin yksityiskohta tuntuu olevan tarkkaan harkittu. Ohjaaja Argento on selvästi antanut elokuvalle kaikkensa ja on onnistunut luomaan jotakin ainutlaatuista. Suspiria todella ansaitsee paikkansa kauhuklassikoiden joukossa.




Suspiria

Ohjaus: Dario Argento
Käsikirjoitus: Dario Argento ja Daria Nicolodi
Sävellys: Dario Argento
Valmistusmaa: Italia
Julkaisuvuosi: 1977
Kesto: 98 min
Ikäraja: K18
Pääosissa:
Jessica Harper - Suzy Bannion
Stefania Casini - Sara
Flavio Bucci - Daniel

Kommentit