Suspiria



Amerikkalainen Susie Bannon pääsee opiskelemaan tanssijaksi Madame Blancin tanssikouluun, joka sijaitsee Länsi-Berliinissä. Koulun ilmapiirissä on jotakin outoa ja oppilaita katoaa jäljettömiin. Näitä katoamisia alkaa selvittää psykiatri Josef Klemperer, jonka vastaanotolla yksi kadonneista tytöistä, Patricia, on käynyt. Samaan aikaan Susie saa ylistystä opettajiltaan ja pääsee tanssimaan Volk-tanssiteoksen pääosan tietämättä lainkaan, että opettajilla on taka-ajatuksia hänen suhteensa.

Suspiria on Luca Guadagninon ohjaama elokuva vuodelta 2018. Se pohjautuu Dario Argenton vuonna 1977 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan Suspiria - tappavat huokaukset. Argento itse ei pitänyt elokuvansa uudesta versioinnista, sillä hänen sanojensa mukaan se petti alkuperäisteoksen hengen, eikä onnistunut luomaan jännitystä.

En yleensä tykkää vertailla elokuvia toisiinsa, mutta Suspirian tapauksessa se on täysin mahdotonta, joten tämä teksti tulee tietyiltä osin käsittelemään molempia teoksia. Vaikka tavallaan kumpikin elokuva kertoo perusjuonellisesti samaa tarinaa, niissä on hyvin paljon eroavaisuuksia ja jos hahmojen nimiä vaihtaisi, uudelleenfilmatisointia ei välttämättä tunnistaisi sellaiseksi.

Yksi ero on tanssikoulu. Kun Argenton Suspiriassa koulutetaan tulevia ballerinoja, uudessa elokuvassa ei tanssita balettia vaan modernia tanssia. Tämän ratkaisun suhteen olin alkuun epäileväinen, mutta loppujen lopuksi pidin siitä. Moderni tanssi sopi juuri tähän elokuvaan paljon balettia paremmin ja elokuvan suurin vahvuus ovatkin hyvin voimakkaat tanssikohtaukset. Alkuperäisessä ei tanssia loppujen lopuksi nähdä kovin paljoa, mikä on harmi, kun elokuva kuitenkin pyörii tanssikoulun ympärillä.

Toinen vahvuus on Tilda Swinton. Hän tekee elokuvassa kolmoisroolin ja tekee sen niin hyvin, etten edes tajunnut sitä ennen kuin vasta jälkeenpäin. Tästä voi tietysti myös kiittää maskeerausta. Swintonin työtä ei voi kuin ihailla, mutta hän on jälleen yksi niistä näyttelijöistä, joilta en ole koskaan nähnyt huonoa roolisuoritusta.

Valitettavasti elokuvan hyvät puolet loppuvat suunnilleen tähän. Näyttelijät ovat toki suht hyviä, mutta ollessaan samassa kohtauksessa Tilda Swintonin kanssa, heitä ei edes huomaa. Lisäksi pääosassa nähtävä Dakota Johnson oli elokuvan kuvausten aikaan lähes kolmekymppinen. Sen ikäisenä ei enää lähdetä kouluttautumaan ammattilaistanssijaksi. Osa muistakin näyttelijöistä tuntuu olevan hieman liian vanhoja näyttelemään tanssiopiskelijoita. Pienessä roolissa Anke Meierinä nähdään alkuperäisen Suspirian päänäyttelijä Jessica Harper.

Suspiria ei onnistu tavoittamaan alkuperäiselokuvan henkeä tai tunnelmaa ja suurimman osan ajasta tuntuu, että ahdistuksen sijaan katsojaa pyritään vain saamaan tuntemaan ällötystä ja järkytystä. Alkuperäisen Suspirian ahdistavan tunnelman sijaan kun ruudulle tuodaan hölmön näköisiä mörköjä, joilla on aurinkolasit päässä. Siis oikeasti.

Loppua kohden elokuva on jonkin sortin mindfuckia, eikä sitä sitten enää edes ymmärrä. Joko minulta meni jotakin todella olennaista ohitse (täysin mahdollista) tai sitten tässä elokuvassa ei ollut mitään järkeä. Ehkä Suspiria on yksi niistä elokuvista, jotka aukeavat paremmin vasta toisella katsomiskerralla. Elokuvan kannalta se voi olla hyvä tai huono asia. Hyvä, jos joku päättää sen katsoa toistamiseen, huono jos ensimmäinen kertakaan ei jaksanut kiinnostaa tarpeeksi.

Kahden ja puolen tunnin mittainen elokuva on kestoltaan aivan liian pitkä. Tiivistämisen varaa olisi jonkin verran ja siinä kohtaa, kun elokuvan luulee päättyvän, se kestääkin vielä jonkun varttitunnin ajan. Aivan turhaa pitkittämistä. Alkuperäinen kestää tunnin verran vähemmän ja on varsin tiivis ja hyvä paketti. Uudessa Suspiriassa on aivan liikaa sivujuonia, jotta se jaksaisi pitää jännitystä yllä ja kannatella tarinaa eteenpäin.

Argento itse on kertonut pitävänsä uudelleenfilmatisoinnin visuaalisuudesta. Sillä on hetkensä ja elokuvassa on monia visuaalisesti upeita kohtauksia (etenkin ne tanssit), mutta siinä missä Argenton elokuva on jopa hyvin värikäs ja visuaalinen, on uusi Suspiria todella usein vain melankolisen harmaa. Tämä on yksi syistä, miksi alkuperäinen toimii paremmin - jo pelkkä sen värimaailma aiheuttaa ahdistusta. Puhumattakaan musiikista, joka tässä versioinnissa jää kauneudestaan huolimatta valitettavan pliisuksi.

Edelleen ihmettelen, miksi Argenton Suspirian ikäraja on K18, mutta tämä on vain K16. Niiden pitäisi ehdottomasti olla toisinpäin, sen verran paljon uudessa versiossa lentää veri ja katsoja joutuu kärsimään (tämän voi ottaa positiivisena tai negatiivisena asiana) katsoessaan hahmojen kitumista, mikä menee jo selkeästi bodyhorrorin puolelle.

Alkuperäinen Suspiria on klassikko, eikä syyttä. Uusi elokuva tuskin tulee koskaan sellaiseksi nousemaan.




Suspiria

Ohjaus: Luca Guadagnino
Käsikirjoitus: David Kajganich, Dario Argenton ja Daria Nicolodin samannimisen käsikirjoituksen pohjalta
Sävellys: Thom Yorke
Tuotantomaa: Yhdysvallat, Italia
Julkaisuvuosi: 2018
Kesto: 153 min
Ikäraja: K16
Pääosissa:
Dakota Johnson - Susie Bannon
Tilda Swinton - Madame Blanc / Helena Markos / tohtori Josef Klemperer
Mia Goth - Sara Simms

Kommentit