Kaksi lukiolaista löydetään raa'asti murhattuina. Vuotta aiemmin Sidney Prescottin äiti on kuollut murhaajan käsissä. Murhaaja tuomittiin ja on parhaillaan vankilassa odottamassa kuolemantuomion täytäntöönpanoa. Mutta kun uusi murhaaja alkaa terrorisoida kaupunkia ja jahdata Sidneyta, alkaa vaikuttaa siltä, että kyseessä on sama murhaaja kuin vuotta aiemminkin.
Scream on Wes Cravenin ohjaama elokuva vuodelta 1996.
En ole koskaan ennen katsonut yhtäkään Scream-elokuvaa, joten oli jo korkea aika perehtyä tähänkin sarjaan edes jonkin verran. Vaikka elokuva olikin minulle entuudestaan tuntematon, tiesin juonesta etukäteen aika paljon ja monet kohtaukset olivat minulle tuttuja Scary Moviesta (2000).
Scream on sekoitus slasheria ja parodiaa. Se tekee useaan otteeseen pilaa muista slashereista sekä niiden tunnusomaisista piirteistä esimerkiksi alussa oikein alleviivaamalla final girlin puhtoisuutta ja viattomuutta sekä kaikkea kärsimystä, mitä hän on joutunut käymään läpi. Viittauksia muihin kauhuelokuviin, erityisesti slashereihin, tulee useita matkan varrella, muun muassa Cravenin itsensä ohjaamaan Painajainen Elm Streetillä (1984). Elokuvassa televisioruudulla nähdään myös pätkiä elokuvista Frankenstein (1931) ja Halloween (1978).
Näyttelijöistä näkee, että he ovat liian vanhoja olemaan uskottavasti lukioikäisiä. Se on kyllä ollut ennemmin sääntö kuin poikkeus slashereissa, että päälle parikymppiset näyttelevät teinejä, joten slashereita parodioivassa elokuvassa se ei ole mikään yllätys. Sidney Prescottia näyttelevä Neve Campbell on ihan pätevä final girl. Ainakaan hän ei huuda koko aikaa ja houkuttele kirkumisellaan tappajaa peräänsä, kuten aivan liian monet final girlit ovat aikojen saatossa tehneet. Koko show'n kuitenkin varastaa Stuart Macheria näyttelevä Matthew Lillard, joka etenkin loppua kohden alkaa vetämään rooliaan antaumuksella niin yli, että sitä on suorastaan hervotonta katsella.
Ghostface-tappajan motiivi murhilleen on aika heikko ja kliseinen, mutta ovatko ne motiivit koskaan olleet kovin hyviä yhdessäkään slasherissa? Ja kuten tappaja paljastuttuaan toteaa "kaikki on pelottavampaa ilman motiivia". Se taitaa olla aika lailla totta. Sidney väittää tappajan katsoneen liikaa kauhuleffoja, mitä on yleisesti yritetty kerran jos toisenkin vierittää syyksi esimerkiksi nuorten väkivallalle ja pahoinvoinnille. Tähän tappaja toteaa: "Älä syytä leffoja. Leffat eivät luo psykopaatteja." Vaikka en tappajan tekoja tietysti allekirjoitakaan, tähän ajatukseen en voi olla yhtymättä. Suoraan sanottuna kaikki tuntemani ihmiset, jotka pitävät kauhuelokuvista, ovat hyväsydämisimpiä, kilteimpiä ihmisiä, joita olen koskaan tavannut, eivätkä he satuttaisi kärpästäkään. Hyttystä saattavat toki kesällä läimäyttää, jos kohdalle osuu.
Scream on aika viihdyttävää katsottavaa, etenkin slashereihin ja niiden ominaispiirteisiin sekä samaa kaavaa toteuttaviin juoniin kyllästyneille. Kuten itselleni. Scream tekee näiden lisäksi pilaa myös slashereiden lukuisista jatko-osista, joita tietysti Scream itsekin on saanut peräti viisi kappaletta, joista viimeisimmän aiemmin tänä vuonna.
Scream
Ohjaus: Wes Craven
Käsikirjoitus: Kevin Williamson
Sävellys: Marco Beltrami
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1996
Kesto: 107 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Neve Campbell - Sidney Prescott
Rose McGowan - Tatum Riley
Matthew Lillard - Stuart Macher
Skeet Ulrich - Billy Loomis
Kommentit
Lähetä kommentti