20/22: Universal Monsters

22 elokuvaa -haaste, osat 15-20.

Ostin puolitoista vuotta sitten kahdeksan Universalin vanhaa hirviöelokuvaa sisältävän boksin itselleni joululahjaksi. Elokuvista kaksi on tullut katsottua ja tämän haasteen myötä oli loppujen kuuden aika. Boksiin kuuluvat näiden alla olevien lisäksi myös Dracula ja Phantom of the Opera. Yhtäkään leffoista ei ole pituudella pilattu, sillä jokainen kestää vain reilun tunnin verran, pisimpänä Phantom of the Opera, joka on pituudeltaan tunnin ja 27 minuuttia.


15/22: Frankenstein

Henry Frankenstein on saanut kaikki läheisensä huolestumaan lukittautumalla vanhaan tuulimyllyyn tekemään salaisia tutkimuksia ja kokeita. Yön pimeydessä hän apurinsa kanssa ryöstää hautoja ja vie ruumiita suoraan hirttopuusta saadakseen selville elämän salaisuuden, luodakseen uuden ihmisen. Onnettoman sattuman seurauksena uusi ihminen saa itselleen kuolleen rikollisen aivot ja seuraukset ovat sen mukaiset.

Olen aiemmin nähnyt neljä erilaista elokuvaversiota tästä Mary Shelleyn klassikkoteoksesta, nykyaikaan tuodun elokuvan Frankenstein vuodelta 2007, kirjalle uskollisimman versioinnin Mary Shelleyn Frankenstein vuodelta 1994 sekä tietysti lyhytelokuvan Frankenweenie vuodelta 1983 että sen pohjalta vuonna 2012 ensi-iltansa saaneen stop motion -animaation.

Jo heti elokuvan alussa silmään pisti pahasti alkuteoksesta poiketen Victor Frankensteinin etunimen muuttaminen Henryksi, mutta yllättävän nopeasti siihen kyllä sitten tottui. Myös hirviö itse oli epäinhimillisemmän ja julmemman oloinen kuin muissa näkemissäni elokuvissa (tai kirjassa), joten oikeastaan sitä kohtaan en tuntenut juuri sympatiaa. Ei tosin ole Boris Karloffin voittanutta Frankensteinin hirviön roolissa, vaikka kovasti olen aina pitänyt myös Robert De Niron versiosta, jossa on enemmän herkkyyttä ja syvyyttä.




16/22: The Mummy

Brittiläinen museo suorittaa arkeologisia kaivauksia Egyptissä ja löytää arkun, jonka sisällä oleva mies on aikoinaan haudattu elävältä. Hänen mukanaan löytyy Tothin käärö, legendaarinen esine, johon kirjoitetun loitsun väitetään herättävän kuolleita henkiin. Kaivausten johtajan assistentti varoituksista huolimatta lukee ääneen käärön sisällön, jolloin muumio lähtee öiselle kävelylleen. Kymmenen vuotta myöhemmin arkeologit ovat palanneet ja saavat huomata muumion kirouksen olevan täyttä totta.

The Mummyn nimikkoroolissa nähdään Frankensteinista kansan tietoituuteen noussut Boris Karloff, joka muumiona tekee hyvin vakuuttavan ja karmivan roolisuorituksen. Kokonaisuutena The Mummy yltää hyvinkin Frankensteinin tasolle, vaikka tietyt asiat jäävätkin vaille selitystä ja loppu tulee hieman yllättäen.




17/22: The Invisible Man

Talvisena iltana majataloon saapuu kokonaan käärinliinoin peitetty mies, joka pyytää saada huoneen vuokralle. Mies paljastuu Jack Griffiniksi, joka on keksinyt keinon muuttua näkymättömäksi ja yrittää löytää tavan saada kehonsa takaisin. Hän kokoaa laboratorionsa majatalon huoneistoon, mutta kun häntä ei pyynnöistä huolimatta jätetä rauhaan, ikävä sivuvaikutus ottaa vallan ja pian lehdissä jo kirjoitetaankin mielipuolesta näkymättömästä miehestä.

The Invisible Manista päällimmäisenä mieleen jäivät erikoistehosteet, joiden vaikutus ei juuri ole kärsinyt ajansaatossa. Eritoten näkymätön mies itsessään sai minut pohtimaan, kuinka siihen aikaan tuollaisia tehosteita on pystytty edes tekemään (pitäisi ehkä katsoa levyn ekstroissa ollut dokumentti aiheesta). Joissakin kohdin elokuvaa näytteleminen saa jopa koomisia piirteitä, mutta Claude Reins Jack Griffininä kannattelee kaikessa sekopäisyydessään teoksen loppuun saakka.




18/22: The Bride of Frankenstein

Mary Shelley viettää sateista iltaa huvilalla miehensä ja tämän ystävän kanssa. Puheenaiheeksi nousee Shelleyn kirjoittama kertomus Frankensteinin hirviöstä ja Mary päättää kertoa, kuinka tarina oikein jatkuikaan sen jälkeen, kun Henry Frankenstein oli viety kotiinsa kuolemaan ja hirviö selvinnyt tuulimyllyn tulipalosta.

Frankensteinin tarina jatkuu tässä jatko-osassa, joka osittain lainaa myös Mary Shelleyn kirjan loppua. Hirviö on yhä hengissä, oppii taitoja, joita ei ole ennen osannut, kuten puhumaan. Hän saa ystävän sokeasta miehestä, mutta metsästäjät ovat hänen kannoillaan. Boris Karloff toistaa upean roolinsa hirviönä, jonka hahmo saa nyt paljon enemmän syvyyttä. Hänen lisäkseen näyttelijöistä mieleen jäi Ernest Thesigerin tohtori Pretorius, joka vaatii Henry Frankensteinia luomaan naispuolisenkin olion.




19/22: The Wolf Man

Veljensä kuoleman jälkeen Larry Talbot palaa kotikyläänsä oltuaan poissa kahdeksantoista vuotta. Hän iskee silmänsä paikalliseen naiseen, Gwen Conliffeniin, joka on jo kihloissa toisen miehen kanssa. Vielä samana iltana Larry ja Gwen kuitenkin lähtevät Gwenin ystävättären Jennyn kanssa käymään mustalaisleirissä kuulemassa ennustuksia. Paluumatkalla Jennyn kimppuun hyökkää suuri petoeläin, jonka Larry surmaa hopeapäisellä kävelykepillään. Seuraavana aamuna metsästä löytyy kaksi ruumista, mutta ei kuollutta petoa ja Larrykin uskoo saaneensa pureman.

Ihmissusielokuvien äidillä The Wolf Manilla on ollut valtava vaikutus siihen, kuinka ihmissudet nykyään esitetään populaarikulttuurissa. He ovat ihmisen kaltaisia, yleensä kahdella jalalla kulkevia olentoja ja oikeita susia suurempia. The Wolf Man on aikaansa nähden hienosti toteutettu niin näyttelemisen kuin erikoistehosteidenkin osalta. Pienessä roolissa povaavana mustalaisena nähdään myös kreivi Draculan roolistaan tunnettu Bela Lugosi.




20/22: The Creature from the Black Lagoon

Tutkimusryhmä löytää Amazonilta esihistorialliselle olennolle kuuluneen käden ja suuntaa etsimään muita jäänteitä ruumiista mustalle laguunille. Heidän lisäkseen laguunilla vain on myös joku muu, joka tuntuu iskeneen silmänsä ryhmän ainoaan naispuoliseen jäseneen.

The Creature from the Black Lagoon on eittämättä ehkä huonoin toteutus boksin elokuvista. Ainakin näyttelemisen saralla, jos ei muutoin. Parhaimpana esimerkkinä tästä Julie Adamsin näyttelemä Kay Lawrence, jonka ainoana tehtävänä tuntuu olevan vain kirkuminen hirviön ilmestyessä sekä toimia neitona pulassa. Miespuoliset näyttelijät eivät kovinkaan paljon paremmaksi tosin pistä.

Ei elokuva siitä huolimatta mikään huono ole vaan ihan katsottava. Vedenalaiset kohtaukset on hienosti tehty ja niissä on jotakin erityisen karmivaa, kun ei tiedä, mitä sieltä pimeistä rotkoista oikein voikaan esiin tulla. Aikaansa nähden elokuva on hyvin toteutettu, vaikkaan ei yhtä hyvin säilynyt kuin esimerkiksi The Invisible Man.


Kommentit