Vietnamin sodasta kotiin palanneen Jacob Singerin koko elämä menee sekaisin, kun menneisyyden traumat ja kummalliset näyt alkavat hallita hänen elämäänsä. Pian Jacob alkaa epäillä, että sodan aikaan heidän ryhmänsä on tietämättään altistettu jonkinlaiselle kokeelle. Sitten yksi henkiin jäänyt ryhmäläinen kuolee, eivätkä muut uskalla nostaa kannetta armeijaa vastaan. Jacobistakin tuntuu, että jokin on hänen kannoillaan ja tahtoo vaientaa hänet.
Jaakobin painajainen on Adrian Lynen ohjaama elokuva vuodelta 1990.
Suurimman osa ajastaan Jaakobin painajainen tuntuu enemmän draamalta kuin kauhulta. Siinä on runsaasti kauhun elementtejä, kyllä, mutta itse siitä huolimatta näen tämän enemmän draamana kuin kauhuna. Joka tapauksessa huolimatta siitä, kuinka elokuvan näkee, se on silti näyttävä, vaikuttava kokonaisuus - ei välttämättä visuaalisesti, mutta muutoin.
Koko ajan elokuvassa on läsnä unenomainen, toisinaan jopa painajaismainen, tunnelma. Jaakobin painajainen on paikoitellen hyvin hämmentävä ja surrealistinenkin kokemus. Sen tapahtumat kerrotaan päähenkilönsä Jacob Singerin kautta, joten kuten Jacob ei katsojakaan tiedä, mikä tapahtumista on totta ja mikä vain miehen hallusinaatiota.
Elokuvan alussa metrotunnelissa tapahtuva kohtaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin ahdistava ja tempaa katsojan samantien mukaan Jacobin sekaisin menneeseen maailmaan turhia hidastelematta. Toisessa, erinomaisen ahdistavaksi tehdyssä kohtauksessa, Jacobia kärrätään paareihin sidottuna pitkin sairaalan käytäviä, jolla nähtävät asiat ovat kaikessa surrealistisuudessaan erittäin häiritseviä.
Jacobin rooliin oli ehdolla useitakin A-listan näyttelijöitä ja tuotantoyhtiö olisi tahtonut rooliin jonkun heistä, mutta ohjaaja Adrian Lyne piti päänsä ja valitsi oman suosikkinsa eli tuntemattomamman Tim Robbinsin (josta myöhemmin tuli paljon tunnetumpi vuoden 1994 Shawshank Redemptionin ja siinä tekemänsä pääroolin myötä). Robbins on todella hyvä roolissaan ja tarjoaa katsojalle pelottavan katsauksen sodasta traumatisoituneen nuoren miehen pään sisään. Muut näyttelijät jäävät aika pieneen rooliin, kun Robbins vie katsojan koko huomion itseensä.
Jaakobin portaat sisältää runsaasti symbolista ja uskonnollista kuvastoa. Jopa elokuvan englanninkielinen nimi, Jacob's Ladder, on kristillinen termi. Raamatun kertomuksessa Jaakob näki unessaan Taivaaseen johtavat portaat. Myös Jacobin kaikkein läheisimpien ihmisten nimet ovat Raamatusta lähtöisin: entinen vaimo Sarah, pojat Jed, Eli ja Gabriel (jota muuten näyttelee Macaulay Culkin) sekä uusi tyttöystävä Jezebel.
Jaakobin portaat on elokuva, jota ei todellakaan kannata katsoa väsyneenä (kuten allekirjoittanut), sillä silloin siitä on hyvin vaikea ottaa selkoa. Tarina ei ihan koko aikaa jaksa kannatella itseään ja etenkin alkupuolella on jonkin verran löysää. Ohjaaja on kertonut, että elokuvasta leikattiin pois noin 20 minuutin verran kaikkein häiritsevimpiä kohtauksia, sillä ne olivat liikaa testiyleisölle. Todennäköisesti ne kuitenkin toisivat elokuvaan vielä häiritsevämmän sävyn, jota se tarvitsisi muuttuakseen enemmän kauhuelokuvaksi.
Mindfuck -elokuvalla tarkoitetaan elokuvaa, joka katsomisen jälkeen jättää katsojalleen hyvin hämmentyneen olon ja ensimmäinen ajatus, kun lopputekstit alkavat pyöriä ruudulla, on "mitä tässä juuri tapahtui". Yleisesti ottaen elokuva onnistuu kerronnassaan niin hyvin, ettei katsoja osaa odottaa loppuratkaisua, joka kääntää kaiken ympäri. Tai sitten elokuva vain ylipäätään on kokonaisuutena hyvin hämmentävä ja surrealistinen kokonaisuus, joka on niin älykkäästi rakennettu, ettei siitä loppujen lopuksi ymmärrä yhtään mitään.
Jaakobin painajainen | Jacob's Ladder
Ohjaus: Adrien Lyne
Käsikirjoitus: Bruce Joel Rubin
Sävellys: Maurice Jarre
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1990
Kesto: 114 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Tim Robbins - Jacob Singer
Elizabeth Peña - Jezebel
Danny Aiello - Louis Denardo
Kommentit
Lähetä kommentti