Leda Caruso on yksin lomailemassa Kreikassa. Kun hän tutustuu naiseen, jolla on pieni tytär, alkavat menneisyyden kipeät kokemukset nostaa päätään. Leda ajautuu muistelemaan mennyttä, omaa äitiyttään ja tekemiään valintoja sekä niiden seurauksia perheelleen.
Tyttären varjo on Maggie Gyllenhaalin ohjaama elokuva vuodelta 2021. Se perustuu Elena Ferranten samannimiseen romaaniin vuodelta 2006.
Alkaessani katsoa tätä elokuvaa, en ollut lainkaan tietoinen, että se perustuu romaaniin. En muutenkaan tiennyt elokuvasta juuri mitään paitsi pääosanäyttelijän ja se taisi olla syy, miksi päädyin tämän katsomaan. Vasta katsottuani elokuvan ja alkaessani lukea taustatietoa sain tietää kirjasta ja oikeastaan alkoi houkutella sen lukeminenkin aika kovasti. Toisinaan on ihan kivakin katsoa elokuvia tietämättä niistä etukäteen yhtään mitään.
Tyttären varjo on elokuva, jossa juonella on hyvin vähäinen merkitys. Eikä juonta juuri olekaan, ennemmin elokuva on kuin tutkielma äitiydestä. Se pohdiskelee vanhemmuutta ja erityisesti äitiyttä monenlaisista lähtökohdista. Elokuva ei ole mitään pintaliitoa vaan aitoja hetkiä - väsymystä, ärtymystä, turhautumista, huolta, murhetta ja myös niitä onnen murusia. Tyttären varjo käsittelee kipeitäkin tunteita avoimesti ja pelkäämättä. Näin itse äitinä sitä oli toisinaan jopa kivuliasta katsoa, sillä mukana on niin paljon samaistuttavia hetkiä ja tunteita, suurimpana niistä oman riittämättömyyden tunne.
Kyse ei ole siitä, etteikö niitä lapsiaan rakastaisi. Kyllä Ledakin heitä rakastaa ja tahtoo vain heidän parastaan. Kyse on ennemmin asiasta, jonka kanssa niin monet vanhemmat ja etenkin äidit joutuvat kamppailemaan - että lapsen syntymän jälkeen heitä ei nähdä enää omana itsenään vaan pelkästään äitinä. Leda on menneisyydessään joutunut tekemään valintoja, jotka voisi tavallaan jopa käsittää tabuina vielä nyky-yhteiskunnassakin. On vain niin syvälle juurtunut ajattelutapa, että mies tuo leivän pöytään ja nainen hoitaa kodin sekä lapset. Mutta entä jos nainen, äiti, tahtookin luoda uraa? Tätä näkee jatkuvasti kaikkialla. Jos mies on jossakin (vaikka vain töissä), ketään ei kiinnosta. Jos osat vaihdetaan toisinpäin, heti ensimmäisenä kysytään "niin missäs ne lapset ovat". Ja ei, lapset eivät ole isällä hoidossa vaan toisen vanhempansa kanssa.
Elokuvassa kulkee rinnakkain kaksi erillistä aikajanaa, joista toinen kertoo Ledan lomasta Kreikassa, jossa hän tapaa nuoren äidin tyttärineen. Toinen aikajana näyttää Ledan kamppailua nuorena äitinä yrittäessään samaan aikaan opiskella ja saada uran sekä pitää perheensä tyytyväisenä. Ledan rooleissa nähdään nykyajassa Olivia Colman sekä menneisyydessä Jessie Buckley. Kumpikin on erittäin uskottava roolissaan, mutta tällä kertaa etenkin Buckley varasti huomioni. Tai ehkä itselleni näin nuorena äitinä oli helpompi samaistua hänen läpikäymiinsä tunteisiin, vaikka en läheskään kaikkia Ledan ajatuksia ja päätöksiä voi allekirjoittaa. Molemmat Ledan näyttelijät huomioitiin Oscar-ehdokkuuksilla, Colman parhaasta naispääosasta ja Buckley parhaasta naissivuosasta.
Tyttären varjo on voimakasta, kunnianhimoistakin draamaa, mutta aivan kaikkia odotuksia se ei silti onnistu täyttämään. Kunnollisen juonen puute aiheuttaa toisinaan jännitteen katoamista, vaikka koko ajan tapahtuukin ja erityisesti nykypäivän tapahtumia seuraa mielenkiinnolla. Mutta hyvä elokuva ei aina tarvitse juonta jaksaakseen kannatella itseään, siitä hyvänä esimerkkinä viime vuonna katsomani Wit (2001), joka oli käytännössä vain yksi pitkä monologi.
Lisäksi Tyttären varjo sai minut aika hämilleni, sillä luulin alusta saakka (itse asiassa jo elokuvan nimen luettuani), että Ledan tytär on kuollut, mutta ei ilmeisesti ollutkaan. Tosin en vieläkään ole siitä täysin varma. Täytyy varmaan oikeasti lukea se kirja, jos se antaisi paremmin selvyyttä asiaan. Elokuva ainakin herätti paljon ajatuksia ja se on (yleensä) vain hyvä asia.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 13. Elokuvan nimessä on sukulainen
Tyttären varjo | The Lost Daughter
Ohjaus: Maggie Gyllenhaal
Käsikirjoitus: Maggie Gyllenhaal, Elena Ferranten romaanin pohjalta
Sävellys: Dickon Hinchliffe
Tuotantomaa: Yhdysvallat, Kreikka
Julkaisuvuosi: 2021
Kesto: 121 min
Ikäraja: K13
Päärooleissa:
Olivia Colman - Leda Caruso
Jessie Buckley - nuori Leda
Ed Harris - Lyle
Dakota Johnson - Nina
Kommentit
Lähetä kommentti