Yliopisto-opettaja Leda lähtee yksin lomalle rannikolle. Hän suunnittelee viettävänsä loman rentoutuen sekä suunnitellen tulevaa lukuvuotta. Paikalle ilmestynyt suku, sekä etenkin siihen kuuluvat äiti ja tytär, saavat kuitenkin Ledan huomion ja nostavat hänellä pintaan kivuliaitakin muistoja menneisyydestä.
Tyttären varjo on Elena Ferranten kirjoittama romaani vuodelta 2006.
Tietämättäni olin onneton jo tuolloin. Minusta tuntui, että pikku Bianca oli heti hienon syntymänsä jälkeen muuttunut ja vienyt varkain kaiken energiani, voimani ja luovuuteni. Mieheni ei suorittamisvimmassaan tuntunut edes huomaavan, että hänen tyttärestään oli synnyttyään tullut ahne, vaativa ja epämiellyttävä, jollainen hän ei ollut vatsassani koskaan ollut.
Vuoden alussa katsoin tähän romaaniin perustuvan elokuvan. Siis täysin tietämättömänä siitä, että kyseinen elokuva pohjautuu yhtään mihinkään. Elokuvan katsomisen jälkeen tuli olo, että tahdon lukea alkuperäisteoksen, joten eräänä päivänä viime kuussa nappasin sen sitten kirjastosta mukaani.
Romaani on elokuvaa selkeämpi kokonaisuus, erityisesti lopun osalta. Elokuvaa katsoessani luulin pitkään, että Ledan tytär on kuollut, enkä itse asiassa ollut asiasta täysin varma edes elokuvan loputtua. Romaani kuitenkin tekee hyvin selväksi kummankin tyttären hengissäolon jo ensimmäisessä luvussa, eikä onneksi jätä lukijaansa epätietoisuuteen.
Romaani on helppolukuinen ja sen luvut juuri sopivan mittaisia, joten lukeminen on helppo keskeyttää tarvittaessa. Jännitettä tarinassa ei ole juurikaan, sillä sisältö on ennemmin Ledan omaa, sisäistä monologia kuin juonilähtöistä kertomusta, mutta silti tapahtumien etenemistä seuraa mielenkiinnolla.
Ainoa tyttöihin liittyvä velvollisuuteni oli soittaa heille kerran päivässä ja kysyä, mitä heille kuului, mitä he puuhasivat. Puhelimessa kuulosti siltä kuin he asuisivat jo omillaan; todellisuudessa he asuivat yhä isänsä luona, mutta koska he olivat tottuneet pitämään meidät kaksi erillään myös puheissaan, he juttelivat kanssani kuin häntä ei olisi.
Tyttären varjo tarttuu aiheisiin, joista osa on vielä tänäkin päivänä tabuja länsimaisessa yhteiskunnassa. Romaani rikkoo äitimyyttiä, se on raadollisen rehellinen kuvaus äitiydestä sekä etenkin sen nurjista puolista. Vaikka en kaikkia Ledan ratkaisuja äitinä voikaan hyväksyä tai allekirjoittaa, hän on silti helposti samaistuttavissa oleva hahmo. Väsymys, turhautuminen, syyllisyys ja oman riittämättömyyden tunne ovat aivan liian helppoja tunnistaa omassa itsessä.
Romaani ei kiertele tai kaunistele yhtään mitään ja juuri siitä syystä se on niin aito. Se ei kaunistele sitä, kuinka Leda hylkäsi omat lapsensa kolmeksi vuodeksi tai kuinka hän jossakin vaiheessa alkoi kokea äitiyden taakkana, sillä hän itse hoiti kotona pieniä lapsia, kun mies liihotteli ties missä, opiskeli ja teki töitä. Aivan liian monet äidit joutuvat vastaavan tilanteen eteen lapsen saatuaan - että heitä ei nähdä enää omana itsenään vaan vain äitinä ja äidin paikkahan on kotona hoitamassa lapsia. Mies voi mennä minne vain ilman lapsiaan, eikä sille kukaan silmäänsä räpäytä, mutta jos nainen tekee saman, hänet saman tien suunnilleen tuomitaan huonoksi äidiksi, koska kukas niitä lapsia sitten hoitaa? Niin, yleensähän niillä lapsilla on myös toinen vanhempi.
Tyttären varjo on eräänlainen tutkielma äitiydestä. Se ei ole pelkkää pintaliitoa vaan ajoittain vajoaa aika synkkiinkin vesiin. Romaani ei pelkää käsitellä tabuja tai muitakaan kivuliaita teemoja. Elokuvan tapaan myös romaani herätti minussa paljon ajatuksia, joista varmaan puoliakaan en saanut kirjoitettua tähän, koska en saa niitä minkäänlaiseen järjestykseen edes omassa päässäni.
Oli tyhmää kuvitella, että itsestään voisi kertoa lapsilleen ennen kuin nämä ovat vähintään viisikymppisiä. Vaatia heitä näkemään äitinsä ihmisenä eikä funktiona. Sanoa: minä olen teidän tarinanne, te alatte minusta, kuunnelkaa, siitä voi olla teille hyötyä.
**
Elena Ferrante on italialainen kirjailija, joka kirjoittaa nimimerkin takana. Hänen ensimmäinen romaaninsa L'amore molesto ilmestyi vuonna 1992. Ferranten tunnetuimpiin teoksiin kuuluu neljä romaani käsittävä Napoli-sarja.
Romaanin Tyttären varjo pohjalta on tehty elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2021. Elokuvan on ohjannut Maggie Gyllenhaal ja sen päärooleissa nähdään Olivia Colman, Jessie Buckley sekä Dakota Johnson.
Elena Ferrante: Tyttären varjo (La figlia oscura), 2006. Suomentanut Helinä Kangas. 175 s.
Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 29. Kirjassa on minä-kertoja
Kommentit
Lähetä kommentti