Grahamin perhe, äiti Annie, isä Steve, 16-vuotias poika Peter ja 13-vuotias tytär Charlie, yrittävät jatkaa elämää isoäiti Ellenin kuoleman jälkeen. Isoäitiään kaikkein eniten kaipaava Charlie alkaa käyttäytyä oudosti, ja koko perhettä tuntuu vainoavan jokin paha voima, joka keskittyy etenkin Peteriin.
Hereditary - pahan perintö on Ari Asterin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2018. Se on Asterin pitkän elokuvan ohjausdebyytti,
Olen katsonut Hereditaryn kerran aiemmin, mutta en juuri lämmennyt sille. Ajattelin kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden, mutta suoraan sanottuna en kyllä lämmennyt vieläkään. Yritän nyt kuitenkin olla tätä kirjoittaessani mahdollisimman neutraali, sillä eiväthän omat mieltymykseni ole mikään absoluuttinen totuus.
Alun perin päädyin katsomaan Hereditarya pari vuotta sitten ihan vain sen ympärillä pyörivän hypen vuoksi. Luin ja kuulin niin monelta taholta, että kyseessä on paras ja pelottavin kauhuelokuva ikinä. Tietysti se kiinnosti ja halusin sen katsoa. On todella harvinaista, että kauhuelokuva onnistuu minua pelottamaan, eikä Hereditarykaan siinä onnistunut.
Aster istuttaa jatkon kannalta tärkeitä yksityiskohtia mukaan tarinaan aina alusta saakka. Sen huomaa kunnolla vasta toisella katsomiskerralla. Ylipäätään koko elokuva toimii paremmin toisella kertaa, kun tietää edes hieman, mitä odottaa ja mihin asioihin kiinnittää huomiota. Sama ongelma on Asterin seuraavana vuonna ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Midsommar - loputon yö (2019), ettei asioista saa kunnolla tolkkua ensimmäisellä yrityksellä.
Suurimmaksi osaksi Hereditary on perhedraamaa, kauhu pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta viimeisellä kolmanneksella. Ja tämähän ei siis ole lainkaan huono asia. Se näyttää perheen dynamiikkaa, traumojen siirtämistä seuraavalle sukupolvelle, perheenjäsenten erilaisia tapoja käsitellä surua sekä mitä tapahtuu, kun perheen tasapaino järkkyy. Hereditary rakentaa taidokkaasti tunnelmaa pienillä yksityiskohdilla ja myös draamaosuuksissa tuntee, kuinka jokin ei ole ihan kohdallaan. Tunnelmanluojana toimii toki myös Colin Stetsonin säveltämä musiikki, joka on paikoitellen hyvinkin häiritsevää.
Hereditaryn keskiössä on äiti Annie, jota näyttelee Toni Collette, joka vahvalla suorituksellaan kannattelee kaikkia muita. Colletten roolityöskentely on kaikkein paras ja nautittavin asia elokuvassa. Anniessa näkyy koko tunteiden kirjo ja hänen surunsa ja tuskansa kykenee tuntemaan ruudun toisella puolen saakka. Gabriel Byrne isä Steven roolissa jää täysin Colletten varjoon. Alex Wolff roolissaan Peterinä ei jää juuri paljoa Collettea huonommaksi, vaikka Peter hahmona onnistuukin lähinnä vain ärsyttämään minua. Milly Shapiro on perheen kuopus, 13-vuotias omituinen Charlie, ja tekee hyvää työtä elokuvadebyytissään.
Annie Graham rakentaa ammatikseen pienoismalleja ja näiden minitalojen kautta katsoja pääsee myös sukeltamaan syvemmälle elokuvan maailmaan ja osittain myös näkemään tulevia tapahtumia. Annie on elokuvan kiehtovin ja aidoin hahmo, vaikka monia hänen ratkaisujaan päädyinkin kyseenalaistamaan sillä perusteella, että ei kai nyt kukaan vanhempi tekisi tuolla lailla. Mutta ehkä tekeekin, jos joutuu samaan tilanteeseen kuin Annie. Kaikkein suurin ongelma minulla kuitenkin on sen suhteen, että kuka vanhempi oikeasti lähettää 13-vuotiaan tyttärensä tämän isoveljen kanssa jonnekin teinien grillibileisiin - ja vieläpä ilman epipeniä, kun kyseisellä tytöllä on hengenvaarallinen pähkinäallergia (tämä ei ole spoileri!). Ja vuoden vanhempi palkinto menee... ei ainakaan Grahameille.
Hieman jälkeen puolivälin olin sitä mieltä, että tämä elokuva voisi loppua jo. Ja olin aivan varma, että niin se loppuukin, mutta se kesti vielä tunnin ajan. Toisinaan oli hetkiä, jolloin mielenkiinto Hereditarya kohtaan oli lähes olematon, mutta pakottauduin kuitenkin katsomaan loppuun saakka. Hereditarysta tulee hieman mieleen ainakin elokuvat Rosemaryn painajainen (1968) ja Manaaja (1973).
Hereditary on ihan viihdyttävä kokonaisuus, jos pitää draamapainotteisesta kauhusta. Elokuva haastaa katsojansa, mutta en kyllä vieläkään saanut mitään järkeä lopetukseen. Youtubessa on monia videoita, jotka selittävät auki Hereditarya, joten en onneksi ole ainoa. Kaikkea sitä hypeä tämän elokuvan ympärillä en ole koskaan ymmärtänyt, sillä loppujen lopuksi henkilökohtainen mielipiteeni on se, etten juuri pidä Hereditarysta. Sen toki ymmärrän, miksi tästä pidetään, mutta paras ja pelottavin koskaan tehty kauhuelokuva? Kaukana siitä. Itse en osaa löytää Hereditarysta mitään pelottavaa.
Hereditary - pahan perintö | Hereditary
Ohjaus ja käsikirjoitus: Ari Aster
Sävellys: Colin Stetson
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2018
Kesto: 127 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Toni Collette - Annie Graham
Gabriel Byrne - Steve Graham
Alex Wolff - Peter Graham
Milly Shapiro - Charlie Graham
Kommentit
Lähetä kommentti