Late Night

Katherine Newburyn myöhäisillan talk show uhataan lopettaa pudonneiden katsojalukujen vuoksi, ellei muutosta tapahdu. Katherine palkkaakin käsikirjoitustiimiinsä intialaistaustaisen Mollyn, jolla ei komedian kirjoittamisesta ole kokemusta, mutta innokkuutta senkin edestä. Molly onnistuukin osoittamaan arvonsa tuottamalla uudenlaista näkökulmaa ja uusia ideoita. Tuotantoyhtiö silti tahtoo Katherinen astuvan syrjään jonkun nuoremman tieltä, mutta vuosikymmenien uran tehnyt komedienne ei taistelutta luovuta.

Late Night on Nisha Ganatran ohjaama elokuva vuodelta 2019.

Jostakin syystä näin syksyn tullessa on alkanut tehdä mieli katsoa enemmän kevyempiä elokuvia ja komediaa. Kenties se on tämä pimeys. Sitä tahtoisi vain odottaa edessä olevan aivan liian pitkän ja pimeän kauden olevan jo ohi ja tuoda elämäänsä edes hetkeksi lämpöä ja valoa elokuvien muodossa.

Enkä minä edes pidä komedioista.

No, ei tietenkään voi yleistää. Kuten ihan jokaisessa genressä, myös komedian saralta löytyy hyviä ja toimivia elokuvia. Late Night on ehdottomasti niistä yksi. Se ei ole vain yksi tyhjänpäiväinen, sisällötön komedia, joita on kaksitoista tusinassa. Sen sijaan se on yhteiskuntasatiiri, joka käsittelee oikeastikin tärkeitä asioita. Hetken aikaa alkupuolella hieman jopa pelkäsin sitä, sillä vastaavat elokuvat eivät kovin usein onnistu, mutta onneksi pelkoni oli aiheeton.

Late Nightissa Katherine Newburyn käsikirjoitustiimi koostuu ennen Mollyn tuloa ainoastaan valkoisista miehistä. Komedia ylipäätään on hyvin miesvoittoinen ala. Elokuvassa on myös maininta siitä, kuinka Katherine on ainoa nainen, jolla on myöhäisillan talk show. Late Night peilaa todellisuutta, kun tehdään kaavoihinsa kangistunutta komediaa, joka kaipaisi kipeästi muutosvoimaa. Fiktiivisessä elokuvassa muutosvoima on Molly, jota esittää elokuvan käsikirjoittanut Mindy Kaling, jota voisi sitten kai luonnehtia tosielämän komedian muutosvoimaksi.

Miesvaltaisella työpaikalla seksismi kukoistaa ja valkoiset miehet valittavat, kuinka elämä on epäreilua heille. Boohoo, yritäpä olla osa vähemmistöä - tai edes nainen. Vaikka Late Night käsittelee nyky-yhteiskunnan ongelmakohtia ja erityisesti feminismiä, se ei missään kohtaa mene liiallisuuksiin ja muutu ärsyttäväksi. Elokuva ei saarnaa vaan tuo epäkohtia esille huumorin varjolla ja raikkaalla otteella. Vastaavaa on vaikea löytää. Viime joulun aikaan katsomani Black Christmas (2019) toki yritti käsitellä samoja teemoja, mutta tuntui vain saarnaavalta ja aiheutti minussa lähinnä vihan tunteita koko elokuvaa kohtaan.

Tämän koko show'n varastava näyttelijä on Katherine Newburya näyttelevä Emma Thompson, jonka ollessa ruudulla tästä on todella vaikea saada silmiään irti. Kylmä, passiivis-aggressiivinen ja diktaattorimainen bosslady, joka jakelee alaisilleen potkuja hyvin heppoisilla perusteilla, tuo mieleen Meryl Streepin hahmon elokuvassa Paholainen pukeutuu Pradaan (2006) sekä Thompsonin itsensä pari vuotta myöhemmin esittämän Paronittaren Cruellassa (2021). Muista näyttelijöistä mieleen jäivät lähinnä John Lithgow Katherinen aviomiehenä Walter Lovellina, joka sairastaa Parkinsonin tautia, sekä aina yhtä ihana Denis O'Hare talk show'n pääkäsikirjoittaja Bradina.

Late Night on hyvin tehty tärkeitä asioita huumorilla ja lämmöllä käsittelevä feminististäkin sanomaa tuova elokuva. Missään vaiheessa kritiikki ei äidy saarnaamiseksi vaan säilyttää raikkaan, napakan otteensa loppuun saakka. Elokuva on hyvin kirjoitettu ja on täynnä oivaltavaa, nokkelaa ja älykästä huumoria. Jos tällaista tehtäisiin enemmän, saattaisin ehkä useamminkin eksyä komedioiden pariin.

Late Night

Ohjaus: Nisha Ganatra

Käsikirjoitus: Mindy Kaling

Sävellys: Lesley Barber

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2019

Kesto: 98 min

Ikäraja: S

Päärooleissa:

Emma Thompson - Katherine Newbury

Mindy Kaling - Molly Patel

John Lithgow - Walter Lovell

Denis O'Hare - Brad