Ryhmä Hawthorne Collegen naisopiskelijoita jää viettämään jouluaan kampukselle suurimman osan opiskelijoista suunnatessa kotiinsa. Naisopiskelijoita alkaa piinata kaapuun ja naamioon pukeutunut hahmo, joka tahtoo vahingoittaa heitä. Lopulta hahmo ja useampikin astuu sisään heidän asuntolaansa ja opiskelijoiden on pidettävä yhtä päästäkseen pakoon. Hahmojen käytöksessä vain on jotakin outoa, aivan kuin ne olisivat jonkinlaisen lumouksen alla.
Alkuun Black Christmas vaikuttaa puhdasveriseltä slasherilta kasvottomine tappajineen, muttei loppujen lopuksi sitä ole. Hyvä niin, olipahan elokuvassa edes jotakin yllätyksellistä. Muutoin sitä voi kyllä kutsua hyvinkin ennalta-arvattavaksi juonensa puolesta. Elokuvaa oli kulunut ehkä viiden minuutin verran, kun tiesin suunnilleen, mitä lopussa tulee tapahtumaan. Ehkä olen vain katsonut liikaa kauhuelokuvia, kun juonikuviot ovat näin helposti arvattavissa. Tai ehkä tämä elokuva oli helppo. Mene ja tiedä.
En ole koskaan nähnyt alkuperäistä Black Christmasia, mutta ehkä pitäisi sekin joskus katsastaa. Onhan se sentään klassikko. Slasher ei ole koskaan kuulunut kauhun puolella suosikkigenreihini, mutta kyllä niitä silti toisinaan saattaa katsoa.
Black Christmas tuo tarinansa nykyaikaan ja ottaa ponnahduslautaa pari vuotta aiemmin alkunsa saaneesta MeToo-liikkeestä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Takal on itse sanonut tahtoneensa tehdä elokuvasta niin feministisen kuin vain kykenee ja sen kyllä huomaa. Feminismiä tuutataan niin paljon elokuvan aikana, että se tulee jo korvista ulos. Naisopiskelijat pauhaavat siitä, kuinka kuka tahansa on parempi kuin valkoinen heteromies ja yrittävät canceloida jokaisen, joka kehtaa puolustaa miehiä. Eihän se enää mitään feminismiä ole, että naisen asemaa nostetaan polkemalla miehiä alas. Sen sijaan se menee misandrian ja toksisen feminiinisyyden puolelle ja koko elokuva alkaa vain ärsyttää wokeismillaan.
Miesten etuoikeutettu asema nostetaan monessa kohtaa esille ja paikoitellen elokuva kertoo täyttä asiaakin. Päähenkilö Riley on joutunut kolme vuotta aiemmin raiskauksen uhriksi, mutta tekijälle ei ole koitunut siitä minkäänlaisia seurauksia, sillä Rileyta ei ole uskottu. Vastaavat tapaukset ovat järkyttävän yleisiä, aiheeseen liittyen voisin suositella Netflixistä dokumenttia Audrie & Daisy (2016).
Black Christmasissa toksinen maskuliinisuus jyllää ja naisopiskelijat yrittävät pyristellä kamalien miesten maailmassa. Elokuva eskaloituu todella nopeasti ja yllättäen, ja huippukohta viimeistelee opiskelijoiden feminismin sanoman.
Ei Black Christmas ole elokuvana täysin kelvoton. Päähenkilö Rileyna nähtävä Imogen Potts tekee varsin pätevän ja uskottavan roolisuorituksen. Riley on toimiva final girl ja tekee valtavan kasvun elokuvan aikana. Aleyse Shannonin hahmo Kris lähinnä vain ärsyttää yrittämällä canceloida kaikki. Oma suosikkini Cary Elwes on ajoittain jopa hieman karmiva professori Gelsonina, joka opettaa yliopistossa kirjallisuutta.
Black Christmasin katsomisen jälkeen ei jäänyt mitenkään hyvä mieli. Ei sillä, että kauhuelokuvan jälkeen pitäisi edes jäädä, mutta tämä elokuva onnistui vain ärsyttämään minua suunnattoman paljon. Ainakin tuli taas uusi muistutus siitä, miksi cancel-kulttuuri on syvältä ja miksi historiaa on tärkeää opiskella ja ottaa opiksi siellä tehdyistä virheistä. On tärkeää muistaa, että molemmat sukupuolet ovat tasa-arvoisia ja yhtä tärkeitä, eikä toista saa koskaan nostaa ylös polkemalla toista alas. Ja kun kirjallisuuden historiaa opiskelee, niitä klassikoita on myös tärkeää lukea ja opiskella - huolimatta siitä, että suurimman osan niistä on kirjoittanut valkoinen heteromies. Ne ovat klassikoita syystä ja jokaisella on oma merkityksensä ja paikkansa kirjallisuushistoriassa.
Elokuvan alkupuolella tyttöjen (NAISTEN!!) esittämä laulu-/tanssinumero Up in the Frat House on ihan hauska ja ehkä paras asia koko elokuvassa.
Black Christmas
Ohjaus: Sophia Takal
Käsikirjoitus: Sophia Takal ja April Wolfe, pohjautuen A. Roy Mooren elokuvakäsikirjoitukseen Black Christmas
Sävellys: Will ja Brooke Blair
Tuontantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2019
Kesto: 92 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Imogen Poots - Riley
Aleyse Shannon - Kris
Cary Elwes - professori Gelson
Kommentit
Lähetä kommentti