E. M. Forster: Italialainen avioliitto

Vastikään leskeksi jäänyt Lilia Herriton matkustaa Italiaan, jossa hän tapaa paikallisen miehen, johon rakastuu päätäpahkaa. Kaksikko menee naimisiin ennen kuin Englannissa asuvat sukulaiset ehtivät sanoa mielipidettään heidän liitostaan. Teko aiheuttaa voimakkaita tunteita puolin ja toisin saaden sukulaiset jopa ryntäämään Italiaan saakka lopulta tuhoisin seurauksin.

Italialainen avioliitto on englantilaisen E. M. Forsterin romaani vuodelta 1905. Romaani on Forsterin esikoisteos.

Havahtuessaan Monterianon asemalla ällistynyt turisti huomaa olevansa keskellä maaseutua. Rautatien vieressä on joitakin taloja, ja lukuisat muut täplittävät tasangon ja vuorten rinteet, mutta kaupungista, keskiaikaisesta sen paremmin kuin muustakaan, ei näy pienintäkään merkkiä. Matkaajan on turvauduttava ajoneuvoon, josta kuvaavasti käytetään nimeä legno - palikka - ja ajettava kahdeksan mailin matka erinomaista tietä suoraan keskiaikaan. Sillä on yhtä mahdotonta kuin kerettiläistäkin edetä niin nopeasti kuin Baedeker.

Olen rakastanut E. M. Forsterin kirjoja siitä saakka, kun ensimmäisen kerran niihin 17-vuotiaana tartuin. Kyseinen kirja oli silloin Talo jalavan varjossa (1910) ja hurahdin Forsterin maailmaan aivan täysin. En toki ole tätä ennen kirjoja lukenut kahta enempää, mutta niiden pohjalta tehtyjä filmatisointeja on tullut katsottua enemmän (tai ainakin useampaan kertaan). Italialainen avioliitto löytyi viime kesänä kirpputorilta, joten totta kai se piti ottaa sieltä mukaan.

Loppu- ja alkuvuoden dekkariputken jälkeen teki mieli lukea jotakin täysin erilaista, joten Italialainen avioliitto tarttui sitten käteen. Oli ihana päästä pitkästä aikaa jälleen uppoutumaan Forsterin romaaniin, vaikka tästä kyllä tietyllä tapaa huomaa sen, että kyseessä on hänen esikoisteoksensa. Teos ei ole yhtä sujuva ja hienovarainen kokonaisuus kuin vaikkapa edellä mainitsemani Talo jalavan varjossa ja sen luulen olevan yhtenä syynä, miksen jaksanut aina oikein keskittyä tarinaan ja lukea eteenpäin.

Minun oli myös todella vaikea löytää yhtäkään hahmoa, johon voisin kiintyä edes hieman, sillä kaikki ärsyttivät jollakin tapaa. Oli vaikea tuntea sympatiaa käsittämättömän itsekkään tuntuisia hahmoja kohtaan. Lilia jäi asumaan Italiaan ja käytännössä hylkäsi oman tyttärensä Englantiin. Herritonit ylenkatsoivat Liliaa, joka heidän mielestään oli ollut liian rahvaanomainen puoliso vanhimmalle veljelle. Italialaista sulhasta, Ginoa, puolestaan ei tuntunut avioliiton solmimisen jälkeen kiinnostavan enää mikään muu kuin se, että vaimolla oli rahaa. Moni hahmo tuntui jopa karikatyyrimaiselta.

Lilia ei asettunut paikalleen Sawstonin matroonien joukkoon. Hän oli kehno taloudenhoitaja, alituisesti jonkin kotoisan kriisin kurimuksessa - - Hän antoi Irman jäädä pois koulusta riittämättömin perustein ja hän antoi Irman käyttää sormuksia. Hän opetteli ajamaan polkupyörällä, saadakseen paikkaan eloa, ja luovi eräänä sunnuntaiehtoona pitkin High Streetiä ja kaatui mutkassa kirkon edessä. Ellei hän olisi ollut sukulainen, tapaus olisi ollut huvittava.

Ainoa edes hieman siedettävä hahmo oli Caroline Abbott, jonka seuraneidiksi Lilia alussa lähtee Italian-matkalle. Carolinen päässä sentään on edes hieman järkeä, eikä hän ylenkatso ketään. Loppua kohden, erityisesti karun huippukohdan jälkeen, myös Philip Herriton alkaa muuttua hieman miellyttävämmäksi.

Toki hahmojen käytös on Forsterin piikittelyä brittiläistä keskiluokkaa ja heidän jäykkiä tapojaan kohtaan. Esikoisteoksessaan Forster kuitenkin hyvin suorasti tuo piikittelynsä lukijan silmille, eikä lainkaan yhtä huomaamattomasti kuin romaanissaan Hotelli Firenzessä (1908).

Ei Italialainen avioliitto silti mikään täysin kehno teos ole, ei todellakaan. Jos onnistuu pääsemään yli rasittavista ja itsekkäistä hahmoista, romaania on todella miellyttävä lukea. Kuten minulle on jo aiemmin tullut ilmi, Forster on todella vahvoilla nimenomaan miljöökuvauksessa. Hän kuvailee ympäristöä todella yksityiskohtaisesti niin, että kaiken voi nähdä silmiensä edessä. Kirjan päätapahtumapaikka, Monterianon kylä, on täysin fiktiivinen, mutta se tuntuu hyvin todelliselta. En oikeasti ollut uskoa, kun luin, ettei kyseistä kaupunkia ole olemassakaan, niin tarkkaan Forster on sen romaanissaan kuvaillut.

Forster on matkustellut paljon ja se näkyy hänen tietämyksessään eri maista ja kulttuureista. Italialainen avioliitto on peräti toinen hänen kirjoittamansa romaani, joka sijoittuu osittain Italiaan, toinen on Hotelli Firenzessä. Tulipa lukiessa halu lähteä Italiaan. Ehkä vielä joku päivä.

Hyllyssä odottaisi vielä yksi lukematon Forster, nimittäin Matka Intiaan. Ehkä lähiaikoina suuntaan sitten sen pariin.

"Mutta oletan teidän päättävän mikä on oikein ja mikä väärin, ja toimivan sen mukaan. Haluatteko te lapsen jäävän isänsä luokse, joka rakastaa häntä ja kasvattaa hänet kehnosti, vai haluatteko te hänen tulevan Sawstoniin, missä kukaan ei rakasta häntä mutta missä hänet kasvatetaan hyvin? Siinä kysymys, esitettynä tarpeeksi viileästi jopa teille. Päättäkää se. Päättäkää kummalla puolella aiotte taistella."

**

E. M. Forster (1.1.1879-7.6.1970) oli englantilainen kirjailija. Hän suoritti koulunsa sisäoppilaitoksessa ja Cambridgen yliopistossa ja oli ensimmäisen maailmansodan aikaan Egyptissä siivilipalveluksessa. Hänen ensimmäinen romaaninsa, Italialainen avioliitto, julkaistiin vuonna 1905. Forster oli oman aikansa radikaali ajattelija, joka ei pelännyt kritisoida brittiläistä yhteiskuntaa tai esittää ajatuksia naisten vapaudesta.

Forsterin tunnetuimpia teoksia ovat Italialainen avioliitto (1905), Hotelli Firenzessä (1908), Talo jalavan varjossa (1910) ja Matka Intiaan (1924).

Kirjan Italialainen avioliitto pohjalta on tehty elokuva Where Angels Fear to Tread, joka sai ensi-iltansa vuonna 1991. Elokuvaa tähdittävät Helen Mirren, Rupert Graves ja Helena Bonham Carter.

E. M. Forster: Italialainen avioliitto (Where Angels Fear to Tread), 1905. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. 239 s.

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan