Stephen King: Piina

Kirjailija Paul Sheldon ajaa ojaan lumimyrskyssä ja loukkaa itsensä pahasti. Hänet pelastaa sairaanhoitaja Annie Wilkes, joka kantaa hänet kotiinsa, sitoo murtuneet jalat ja antaa lääkettä. Annie paljastuu Paulin kirjoittamien Misery-romaanien suureksi faniksi, mutta raivostuu uusimman kirjan luettuaan, kun huomaa Paulin "tappaneen" romaanin päähenkilön, Misery Chastainin. Annie pakottaa Paulin kirjoittamaan uuden romaanin, jossa Misery palaa henkiin, ja Paulin on pakko kirjoittaa pysyäkseen hengissä.

Piina on kauhun kuninkaana tunnetun Stephen Kingin kirjoittama teos vuodelta 1987. Kingin oli alunperin tarkoitus julkaista romaani pseudonyyminsa Richard Bachmanin alla, mutta salanimi ehti paljastua ennen julkaisua. Vuonna 1987 Piina voitti Bram Stoker -palkinnon, joka jaetaan erinomaisesta suorituksesta kauhuromaanin kirjoittamisessa.

Piinasta on tehty myös kaksi eri näytelmäsovitusta. Vuoden 1992 sovituksen käsikirjoitti Simon Moore ja vuoden 2015 William Goldman. Molempia on esitetty lavoilla Suomessakin, jälkimmäisenä mainittua vuonna 2019, sekä Tampereen Teatterissa että Kuopion kaupunginteatterissa. Suomen kantaesitys oli kuitenkin Mooren versiosta vuonna 1994 Mikkelin teatterissa.

Mutta joskus äänet vaimenivat kuten kipukin ja sitten oli vain hämärä. Hän muisti pimeyden: ennen hämärää oli ollut pilkkopimeää. Merkitsikö tämä että hän oli paranemassa? Tulkoon valkeus (vaikka hämäräkin valkeus), ja valkeus oli hyvä ja niin edelleen ja niin edelleen? Kuuluivatko nuo äänet myös pimeydessä? Hän ei osannut vastata yhteenkään näistä kysymyksistä. Oliko mieltä edes esittää niitä? Hän ei osannut vastata tähänkään.

Useimpien Kingin kirjojen tapaan myös Piina tempaisee lukijan mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Romaanin kieli on vivahteikasta, yksityiskohtaista ja lukija pystyy todella tuntemaan, mitä tapahtuu, asettumaan Paulin nahkoihin. Paulin murtuneiden jalkojen kivun tuntee omissa jaloissaan asti, myöhemmin tuntee hänen vieroitusoireensa, pakokauhunsa, aivan kaiken.

Annie vaikuttaa alkuun herttaiselta pelastajalta, mutta siitäkin huolimatta pinnan alla tuntuu kuplivan jotakin pahaenteistä. Lukijalle alkaa Paulin mukana pikkuhiljaa käydä selväksi, että Annie onkin kaikkea muuta kuin herttainen sairaanhoitaja.

King aloittaa tekstinsä hitaalla tempolla, joka kiihtyy kiihtymistään, kunnes saavuttaa huippunsa. Sitten on hetken aikaa taas rauhallista, kunnes sama toistuu uudestaan. Rauhallisemmissa suvantokohdissa voi helposti keskeyttää ja jättää kirjan vaikka muutamaksi päiväksi, mutta tempon alkaessa kiihtyä, kirjaa ei malttaisi millään laskea käsistään vaan on pakko päästä lukemaan, kuinka tilanne raukeaa.

Paul kuuli naisen nousevan jälleen portaat ylös ja ajoi pyörätuolinsa takaisin ikkunan luo. Naisen askelten lähestyessä Paulin huoneen ovea, avaimen työntyessä jälleen lukkoon Paul ajatteli: Hän on tullut tappamaan minut. Tämä ajatus herätti hänessä vain uupunutta helpotusta.

Piinassa Paul tosiaan kirjoittaa uutta kirjaansa nimeltä Miseryn paluu. Kirjassa todella on Miserysta pätkiä ja olisin mielelläni lukenut niitä enemmänkin, sillä jäi kiinnostamaan, mitä Miseryssa loppujen lopuksi kävikään. Miseryn pätkissä on erilainen fontti ja n-kirjain näyttää käsinkirjoitetulta, sillä Paulin kirjoituskoneesta puuttuu n ja lukiessaan Annie joutuu ne sinne itse lisäämään. Lopulta fontti vaihtuu kokonaan käsinkirjoitetuksi kirjoituskoneen hajotessa. Tämä on kiva oivallus ja erottaa Miseryn selkeästi varsinaisesta kirjasta.

Toisinaan Piinaa lukiessa tuli olo, että mitä ihmettä minä oikein luen. On sitä monin verroin sairaampaakin tekstiä tullut luettua (muun muassa markiisi de Sadea), mutta silti toisinaan luin kirjaa leuka auki loksahtaneena, kun tapahtui jotakin, mitä en todellakaan osannut odottaa tapahtuvaksi. Kingin kirjoista tämä on tähän mennessä lukemistani kaikkein sairain. Pelottavinta on, ettei Piinassa tapahdu mitään yliluonnollista. Tämä voisi aivan hyvin tapahtua jollekin oikeassa elämässä. Ja juuri siitä syystä psykologinen kauhu on kauhun alagenreistä kaikkein pelottavin.

**

Stephen King (s. 21.9.1947) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on tunnettu erityisesti kauhukirjoistaan. On häntä kauhun kuninkaaksikin tituleerattu. Kingin ensimmäinen romaani Carrie ilmestyi vuonna 1974. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat muun muassa Hohto (1977), Uinu uinu lemmikkini (1983) ja Se (1986). King on myös julkaissut teoksia salanimellä Richard Bachman.

Piinan pohjalta on tehty samanniminen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1990. Sen on ohjannut Rob Reiner ja pääosissa Anniena ja Paulina nähdään Kathy Bates ja James Caan, joista ensimmäisenä mainittu palkittiin roolistaan parhaan naispääosan Oscarilla. Piinaa pidetään yhtenä onnistuneimmista Stephen Kingin kirjojen filmatisoinneista.

Stephen King: Piina (Misery), 1987. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 390 s.