Stephen King: Carrie

Carrietta White eli Carrie on ujo, kömpelö ja syrjäänvetäytyvä 16-vuotias tyttö. Hän on koulukiusattu ja kiusaaminen eskaloituu pahaksi koulun suihkuhuoneessa liikuntatunnin jälkeen saaden Carrien uinuvat telekineettiset voimat havahtumaan.

Liikunnanopettaja neiti Desjardin määrää jokaisen kiusaamiseen osallistuneen tytön liikuntapitoiseen jälki-istuntoon. Kiusaamiseen osallistunut Sue Snell katuu tekoaan ja anteeksipyynnöksi suostuttelee poikaystävänsä Tommyn pyytämään Carrieta päättäjäistansseihin, kun taas yksi tytöistä, Chris Hargensen, pinnaa jälki-istunnosta menettäen samalla oman pääsylippunsa tansseihin. Tämän vuoksi Chris janoaa kostoa Carrielle. Mutta kosto osoittautuu virheeksi, suuremmaksi virheeksi kuin kukaan on koskaan edes osannut aavistaa. Carrien kyvyt räjähtävät täyteen voimaansa, ja helvetti on valloillaan.

Carrie on kauhukirjailija Stephen Kingin esikoisromaani vuodelta 1974. Suomennettuna teos julkaistiin vasta vuonna 1987. Stephen King piti alunperin käsikirjoitustaan huonona ja heitti sen roskiin, josta hänen vaimonsa sen pelasti ja suostutteli lähettämään kustantajalle. Lopputulema on historiaa, sillä Carrie tosiaan aloitti Kingin uran kauhun mestarina.

Kylmin, kivettynein silmin
Jeesus katsoo seinältäni.
Jos hän minua rakastaa
kuten äiti vakuuttaa
miksi olen silti yksinäinen?

Paperissa, johon tämä runon pätkä on kirjoitettu, on laidat piirretty täyteen ristiinnaulitun kuvia, jotka näyttävät tanssivan...

Carrie on, kuten useat nuorista kertovat kirjat, kehityskertomus, jossa seurataan päähenkilön muuttumista. Carrie, joka aina on elänyt äitinsä vallan alla, etsii itseään ja omaa tahtoaan. Hänen tarinansa on kuin kertomus rumasta ankanpojasta. Aivan alkuun ei kuitenkaan voi arvata, mihin suuntaan tarina on menossa. Voisi kuvitella, että Tommy rakastuisi Carrieen, Carrie rakastuisi Tommyyn, ja he alkaisivat seurustella.

Mutta Carrie ei olekaan "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" -tyylinen kertomus. Se on kertomus nuoresta tytöstä, jolla on henkisiä paineita niin kodin kuin koulunkin puolesta. Hän peittää kaiken hiljaiseen ja kömpelöön ulkokuoreensa, mutta viimeisen pilan tapahduttua viha saa vallan ja purkautuu voimalla. Carrie siis periaatteessa kasvaa syrjäytyneestä tytöstä paholaiseksi.

Se oli leveä, kaamea virnistys, Irvikissan virnistys, joka leijui unenomaisena palonkajoisessa pimeydessä kuin muisto hulluudesta. Hiukset, jotka oli huolellisesti siloiteltu kuuluttajantehtävän kunniaksi, olivat pystyssä ja harottivat kuin variksenpesä. Pieniä veritippoja tunki hänen otsastaan, sillä hän oli kaatunut paetessaan järjettömästi kevättanssiaisista. Hän ei edes muistanut kaatuneensa.

Kaikesta yliluonnollisuudestaan huolimatta Carrie on erittäin uskottava kirja. Kaikki kirjassa tuntuu aidolta: sekopäinen kiihkouskovaisäiti, telekineettiset kyvyt, sianverikohtaus – ja tuho. En epäillyt lukiessani lainkaan, etteikö tällaista joskus olisi voinutkin tapahtua. Tekaistut asiakirjat vain tehostavat vaikutelmaa entisestään.

Vaikka Carrie luokitellaankin usein kauhukirjallisuuden genreen, se ei välttämättä kuulu sinne. Carriessa kauhuelementit jäävät melkoisen vähäisiksi ja niitä on näkyvillä lähinnä kirjan loppupuolella. Carrien tarina on surullinen ja koskettava. Miten pahasti häntä on voitukaan kiusata koulussa, jotta se kostautuu tuolla tavoin?

Useampia Kingin kirjoja lukeneen on tästä kirjailijan esikoisteoksesta helppo huomata kirjailijan omaleimainen tyyli. Se on ympäristöä tarkkailevaa, yksityiskohtaista ja toisinaan hidastempoista. Dialogiakin on juuri sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän. Asiakirjat tuovat mukaan loistavan lisän. Kirjan loppu, joka jää herkullisesti auki, antaa lukijan mielikuvitukselle vallan. Carrieta ei ole pituudellakaan pilattu ja sen reilut 200 sivua lukee helposti vaikka päivässä tai parissa.

Carrie oli ensimmäinen Stephen Kingin kirja, jonka itse luin. Ikää minulla oli silloin 11 vuotta, ja voisin sanoa, että kauhukirjallisuudesta kiinnostuneelle nuorelle tämä on teos, josta on helppo aloittaa tutustuminen genreen.

**

Stephen King (s. 21.9.1947) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on tunnettu erityisesti kauhukirjoistaan. On häntä kauhun kuninkaaksikin tituleerattu. Kingin ensimmäinen romaani Carrie ilmestyi vuonna 1974. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat muun muassa Hohto (1977), Uinu uinu lemmikkini (1983) ja Se (1986). King on myös julkaissut teoksia salanimellä Richard Bachman.

Carrien pohjalta on tehty parikin elokuvaa, vuosina 1976 sekä 2013. Lisäksi elokuvalle tehtiin vuonna 1999 jatko-osa nimeltään Carrie 2 - Raivo. Ensimmäisen elokuvan on ohjannut Brian de Palma ja sen pääosissa nähdään Sissy Spacek, Piper Laurie ja John Travolta, ja tuo elokuva kannattaa kyllä katsastaa, sillä se on erittäin hyvä sovitus kirjasta, ja Sissy Spacek on täydellinen valinta Carrien rooliin. Elokuva oli Suomessa kielletty pitkän aikaa ensi-iltansa jälkeen ja pääsi valkokankaille vasta vuonna 1991.

Stephen King: Carrie, 1974. Suomentanut Tuula Saarikoski. 206 s.