Wren Muller on kuolemansyyntutkija. Viime aikoina hänen tutkimansa tapaukset vaikuttavat joutuneen New Orleansia piinaavan sarjamurhaajan uhreiksi. Wrenillä ja poliisilla on edessään piinaava kamppailu aikaa vastaan, ettei uhreja tulisi lisää, kun samaan aikaan toisaalla sarjamurhaaja itse suunnittelee jo seuraavaa, kaikkein suurinta peliliikettään.
Teurastaja ja peukaloinen on Alaina Urquhartin kirjoittama romaani vuodelta 2022.
Hän yrittää sulkea korvansa kirkumiselta. Hänen iltarutiininsa on pyhä. Hän huokaisee, sipaisee otsalle valahtaneen vaalean hiussuortuvan takaisin paikalleen ja napsauttaa lavuaarin vieressä olevan radion auki. Jos luontoa ei oteta lukuun, hän saa lohtua äänistä vain silloin, kun kuuntelee musiikkia.
Teurastaja ja peukaloinen alunperin kiinnitti huomioni kirjakaupassa takakansitekstillään. Viime aikoina on tullut luettua paljon rikosromaaneja sekä trillereitä, joten tämä kuulosti mielenkiintoiselta ja siitä syystä kirjaan päädyinkin tarttumaan. No, pakko myöntää, että odotukseni olivat korkeammalla.
Tarina itsessään kaipaisi lisää lihaa luittensa ympärille. Sata sivua lisää tarinan, tilanteiden ja hahmojen kehittelyyn ei olisi lainkaan pahitteeksi. Lopun kliimaksikin tuntui menevän ohitse aivan liian nopeasti, ihan vain muutamassa sivussa ja tarina ylipäätään jäävän kesken.
Wren silmäilee kuolleen kasvoja ja pysähtyy tuijottamaan pysyvästi kauhistunutta ilmettä. Kaulassa on pahoja mustelmia. Ne ovat selkeitä merkkejä kuristamisesta; hän painaa mieleensä, että tutkii niitä tarkemmin ruumishuoneelle palattuaan.
Romaanin joka toinen luku on kirjoitettu Wrenin näkökulmasta, joka toinen murhaajan ja se oli ratkaisu, josta henkilökohtaisesti pidin kovasti. Vaikka loppujen lopuksi murhaajan pään sisällä ei ollutkaan kovin kivaa vierailla, mutta se oli jotakin erilaista, jota en ole juuri rikosromaaneissa nähnyt. Ainoa romaani, joka näin äkkiseltään tulee mieleen, jossa on joitakin lukuja myös murhaajan näkökulmasta on Cormoran Strike -sarjan kolmas romaani Pahan polku (2015).
Wren on hahmoista ainoa, joka ei jää yksipuoliseksi ja parin luonteenpiirteen varaan, mistä syystä hän on myös ainoa romaanin hahmoista, joka on millään lailla samaistuttavissa. Puolivälissä tapahtuva Wreniin liittyvä juonenkäänne tuli aika puun takaa, enkä itse ainakaan osannut odottaa sitä. Onko se sitten hyvä vai huono asia? No, siitä voi olla montaa mieltä.
Teurastaja ja peukaloinen oli tarinana ihan viihdyttävä ja saattoihan sen näin kerran lukea. Pitkän aikaa lukiessani kuitenkin mietin, että jotakin tässä on vialla, että näin lupaavalla tarinalla varustettu romaani ei vain millään onnistu koukuttamaan minua. Jotenkin sitä odotti lopulta jotakin erilaista. Jotakin, jota ei sitten koskaan tapahtunutkaan. Se ei välttämättä tietenkään ole aina huono asia, että tarina onnistuu yllättämään lukijansa, mutta silti kaikki lopulta vain vähän lässähti ja jätti jälkeensä aika tyytymättömän olon. Ehkä tarina olisi kaivannut enemmän vielä kehittelyä ja editointia.
Emilyn jalat tuskin korkevat maata hänen viilettäessään pitkin outoa maastoa oppaanaan vain poukkoileva valokeila. Hän teki juuri niin kuin Jeremy oli toivonut. Hän hylkäsi Katien ja antoi periksi omalle primitiiviselle selviytymisvietilleen.
**
Alaina Urquhart on amerikkalainen kirjailija, jonka esikoisteos, Teurastaja ja peukaloinen, ilmestyi vuonna 2022. Aiemmalta ammatiltaan Urquhart on oikeuslääkärin avustaja ja hän on lisäksi opiskellut rikosoukeutta, psykologiaan ja biologiaa. Urquhart juontaa Morbid: A True Crime Podcastia, joka on yksi kuunnelluimmista podcasteista Yhdysvalloissa.
Alaina Urquhart: Teurastaja ja peukaloinen (The Butcher and the Wren), 2022. Suomentanut Juha Ahokas. 235 s.
Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 15. Kirjan kannessa tai nimessä on lintu
Kommentit
Lähetä kommentti