Pian eläköityvä poliisituomari pitää yllä rauhaa aavikon rajaseudulla, kun rauhan tasapainoa horjuttamaan karauttaa sadistinen eversti Joll kätyreineen. Kiduttamalla saadut tunnustukset ajavat uudisasukkaat ja alkuasukkaat sotaan keskenään. Taistelussa tuomarin on valittava puolensa, mutta nähtyään, kuinka hänen maanmiehensä kohtelevat alueen alkuperäisasukkaita, hän ei ole varma, tahtooko valita näiden puolta.
Waiting for the Barbarians on Ciro Guerran ohjaama elokuva vuodelta 2019. Se perustu J. M. Coetzeen samannimiseen romaaniin vuodelta 1980. Romaanin pohjalta on tehty myös Philip Glassin säveltämä ooppera, joka sai ensi-iltansa Theater Erfurtissa, Saksassa syyskuussa 2005.
Vaikkei Waiting for the Barbarians pohjaudukaan tositapahtumiin, ei ole vaikea olla uskomatta, etteikö tällaista olisi silti historian saatossa tapahtunut paljonkin. Valkoinen mies on levittäytynyt alueelle, joka ei kuulu heille, ajanut alkuperäiskansat ahtaalle ja sitten ihmettelevät levottomuuksia ja yrittävät estää sotaa väkivalloin.
Elokuva osaa olla ajoittain todella julma ja brutaali. Se näyttää ihmisen kaikkein pahimmillaan, mitä tapahtuu, kun väkivalta saa otteen ja siitä tulee vallankäytön väline. Sotilaat ovat itse niitä, joiden toimet rajaseuduilla aiheuttavat levottomuuksia ja tosipaikan tullen luikkivat nämä rohkeat, sotaa lietsovat sotilaat sitten häntä koipien välissä ensimmäisinä pakoon kantamatta vastuuta omista teoistaan. Tarina on kiinnostava ja käsikirjoitus jaksaa kantaa, vaikkakin hieman siinä voisi olla varaa tiivistää.
Elokuva on täynnä vahvoja roolisuorituksia ja kaiken keskiössä on poliisituomarin roolin tekevä Mark Rylance, joka taitaa olla ainoa uudisasukas hahmo, josta voi katsojana pitää. Hän on oikeudenmukainen, eikä kohtele ketään kaltoin kielen, ihonvärin tai minkään muunkaan perusteella. Sen sijaan hän yrittää ratkoa erimielisyydet ja levottomuudet puhumalla. Tarinan kuluessa poliisituomari nousee puolustamaan heikommassa asemassa olevia ja joutuukin siitä syystä itse pulaan ja nöyryytetyksi. Kaikesta huolimatta hän ei koskaan menetä sitä oikeudenmukaisuutta, joka hänen sisällään sykkii vahvana, eikä suostu luovuttamaan edes kidutettuna. Johnny Depp on oivassa vedossa eversti Jollina. Läpi elokuvan hänen silmänsä ovat kylmät, julmat ja tunteettomat, niiden takana ei yksinkertaisesti ole mitään inhimillistä. En uskonut, että koskaan voisin vihata yhtäkään Deppin esittämää hahmoa, mutta tämä elokuva todisti uskomukseni vääräksi. Eversti Joll nimittäin on kamala hahmo, jota on äärimmäisen helppo vihata. Jollin uskollista ja vähintään yhtä sadistista lakeijaa näyttelee Robert Pattinson ja yhtenä rajaseudun sotilaista nähdään Harry Melling.
Waiting for the Barbarians on väkevää draamaa, fiktiivinen kertomus tapahtumista, jollaisia on ollut useita ihmiskunnan historian aikana. Alueen alkuperäisasukkaita kutsutaan jatkuvasti barbaareiksi, vaikkeivät he ole aiheuttaneet oikeastaan mitään harmia. Elokuvan lopulla tuli mieleen hieman samankaltainen ajatus, jonka Cannibal Holocaust (1980) myös esittelee. Tuon pahamaineisen elokuvan viimeinen repliikki nimittäin kuuluu: "I wonder who the real cannibals are?" Tämä elokuva jätti mieleen pyörimään ajatuksen "ketkä tässä tarinassa olivatkaan niitä barbaareja".
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 23. Elokuva kolonialismista
Waiting for the Barbarians
Ohjaus: Ciro Guerra
Käsikirjoitus: J. M. Coetzee, oman romaaninsa pohjalta
Sävellys: Giampiero Ambrosi
Tuotantomaa: Italia, Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2019
Kesto: 108 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Mark Rylance - poliisituomari
Johnny Depp - eversti Joll
Robert Pattinson - lakeija
Kommentit
Lähetä kommentti