Viikka näkee näyn yhteiskunnan tuhoutumisesta. Ylikani ei kuitenkaan kuuntele häntä, joten Viikka, Pähkinä ja muutama muu pakenevat. Pakomatka läpi metsän on täynnä vaaroja, eikä uuden yhteiskunnan löytäminenkään käy helposti. Lopulta ryhmä löytää Ruohometsän kukkulan, jonne päättävät asettua, mutta lähellä asuu Efrafan kaniyhteiskunta, jonka ylikanina toimii julma Kenraali Ratamo.
Ruohometsän kansa on Martin Rosenin ohjaama ja käsikirjoittama animaatio vuodelta 1978. Se perustuu Richard Adamsin samannimiseen romaaniin vuodelta 1971.
Ruohometsän kansa -animaatio on ahdistanut ja traumatisoinut lapsia jo 70-luvun lopulta lähtien. Itse en tätä koskaan lapsena nähnyt vaan vasta parikymppisenä ensimmäisen kerran, mutta koska muistan, millainen olin lapsena ja miten reagoin tiettyihin asioihin, voisin arvella, että tämä olisi minuakin pelottanut. Jopa yhdeksänvuotiaani, jolle ei ole mikään ongelma katsoa esimerkiksi Harry Pottereita (2001-2011), Pirates of the Caribbeaneita (2003-2017) tai Wednesdayta (2022-), kertoi jälkeenpäin ehkä vähän ahdistuneensa tästä piirrosanimaatiosta. Enkä lainkaan ihmettele miksi. Huomionarvoista tässä kohtaa lienee mainita, ettei Ruohometsän kansaa ollut alunperinkään tarkoitettu lapsiyleisölle.
Elokuva alkaa kaniinien versiolla luomiskertomuksesta, jossa aurinkojumala Frith loi maailman, jossa eläimet elivät sovussa keskenään, kunnes kaniinien johtaja El-ahrairah suututti Frithin saaden tämän luomaan saalistajat. Luomiskertomus on kauniisti tyylitelty erottaen sen täysin muun animaation tyylistä. Muutoinkin animaatio on koko elokuvassa todella hyvännäköistä.
Ääninäyttelijöiden työnjälki kuulostaa juuri siltä kuin se tuohon aikaan yleensäkin kuulosti. Tai ainakin itselleni tuli siitä mieleen useampi piirrosanimaatio 70-80-luvuilta. Hahmon suu ei aina liiku tämän puhuessa tai ei liiku synkassa puheen kanssa tai jotakin vastaavaa, mutta se ei ole millään tapaa häiritsevää. Me katsoimme elokuvan suomeksi dubattuna, joten en osaa sanoa, kuulostaako se englanniksi samalta. Dubbaus on kuitenkin todella laadukasta työtä. Parhaiten mieleen jää kuitenkin elokuvassa kuultava valtavan kaunis laulu Katseet (alkuperäiseltä nimeltään Bright Eyes). Kaniinit ovat jokainen omanlaisiaan persoonia ja eroja on myös ulkonäössä, mutta yksikään ei ole liiaksi tyylitelty.
Ruohometsän kansa on elokuva elämästä ja kuolemasta, siitä elämän kiertokulusta, jonka osasia me kaikki olemme. Ajoittain synkkiä sävyjä saava elokuva ei kauneudestaan huolimatta pelkää olla ruma ja näyttää väkivaltaa. Ihmisen toimet ajavat kaniinit pois kodeistaan, pakolaisiksi heille vieraassa maailmassa, etsimään uutta kotipaikkaa vihamielisessä ympäristössä täynnä vaaroja. Omistamani dvd:n ikärajaksi on merkitty vain K3, mikä hieman nostatti kulmakarvoja, mutta luin sitten, että pari vuotta sitten uudeksi ikärajaksi nostettiin K12.
Yhdeksänvuotiaan arvio: "Oli vähän ahdistavaa, kun ne kanit tappo toisiaan. Mut hauskaa oli se, kun kissa puhu. Pahispupu oli vähän pelottava."
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 35. Elokuva pakolaisuudesta
Ruohometsän kansa | Watership Down
Ohjaus ja käsikirjoitus: Martin Rosen
Sävellys: Angela Morley ja Malcolm Williamson
Tuotantomaa: Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 1978
Kesto: 91 min
Ikäraja: K3
Äänirooleissa:
John Hurt / Ari-Matti Hedman - Pähkinä
Richard Briers / Elise Langenoja - Viikka
Michael Graham-Cox / Pauli Virta - Isopää
Kommentit
Lähetä kommentti