Vuonna 1838 Thomas Hutter lähetetään työnantajansa toimesta Transylvaniaan, sillä uusi asiakas, kreivi Orlok, on kiinnostunut ostamaan asunnon Hutterin asuntoa vastapäätä. Matkallaan Hutter havaitsee kyläläisissä pelkoa Orlokin nimeä kohtaan ja itse kreivin tavattuaan alkaa pian epäillä tämän olevan vampyyri.
Nosferatu on F. W. Murnaun ohjaama elokuva vuodelta 1922. Se pohjautuu Bram Stokerin romaaniin Dracula vuodelta 1897, vaikkakin monia yksityiskohtia ja nimiä vaihdettiin elokuvaan.
Nosferatun ohjaaja F. W. Murnau tahtoi alunperin tehdä elokuvaversion Draculasta, mutta ei onnistunut saamaan siihen oikeuksia, joten päätyi tekemään oman versionsa romaanista. Tarina pysyi käytännössä samana kuin Draculassa, vain hahmojen nimet ja tapahtumapaikat muuttuivat. Tuotantoyhtiö Prana Film joutui tästä vaikeuksiin Bram Stokerin lesken haastettua heidät oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksesta. Oikeus määräsi kaikki kopiot Nosferatusta tuhottaviksi. Muutama kopio säilyi, mutta niistä yhdessäkään ei ollut kokonaista elokuvaa. Kopio kokonaisesta elokuvasta löydettiin vasta 2000-luvulla.
Nosferatu on yksi suurimmista ja kauhuelokuvaklassikoista ja on yhdessä Draculan (1931) kanssa viitoittanut tietä monille sen jälkeen tulleille luoden myös perustat goottilaiselle kauhulle sekä vampyyritarinoille. Vaikka elokuva onkin mustavalkoinen, ainakin minun katsomassani versiossa on käytetty värillisiä filttereitä, joten välillä kuva on vaikkapa purppuranvärinen. Näitä filttereitä on käytetty hyvin ja harkiten tietyissä kohtauksissa luomaan uhkaavuutta. Valolla ja varjolla on leikitelty paljon ja näin on toteutettu myös Nosferatun kaikkein ikonisin kohtaus. Hans Erdmannin sävellykset kantavat läpi elokuvan ja mahdolliset vuorosanat nähdään vain erillisinä tekstiruutuina.
Max Schreck tekee ikonisen roolin kreivi Orlokina, Nosferatuna. Kreivi Orlok on hyvin kaukana niistä komeista, karismaattisista vampyyreista, joita myöhemmät vampyyrielokuvat ovat yleisölle tarjonneet. Sen sijaan hän on kalju, suurikorvainen ja terävät hampaatkin tuntuvat olevan aivan liian suuret suuhun. Kaiken kaikkiaan hän näyttää lähinnä kaljulta rotalta. Maskeeraus on erittäin onnistunut, sillä todellisuudessa Max Schreck ei näyttänyt lainkaan hahmoltaan. Gustav von Wangheim näyttelee Thomas Hutteria, joka lähetetään Transylvaniaan asioimaan kreivi Orlokin kanssa. Hutterin vaimona Elleninä nähdään Greta Schröder. Ellen joutuu vasten tahtoaan kreivi Orlokin mielenkiinnon ja lumouksen kohteeksi.
Nosferatu on ansainnut paikkansa yhtenä suurista kauhuklassikoista, eikä sen vaikutusta kauhugenreen käy kiistäminen. Näytteleminen on tuon ajan elokuville sekä mykkäfilmeille tyypillisesti erittäin dramaattista ja ylivietyä, mutta näyttelijät tekevät osansa hyvin - erityisesti Max Schreck. Yhteydet Stokerin Draculaan ovat selkeät ja siis onhan tämä nyt suoraan sanottuna ihan törkeä kopio Draculasta. Tarinoissa ei juuri eroavaisuuksia ole, joten jos on nähnyt tai lukenut Draculan, tietää tasan tarkkaan, mitä Nosferatussa tapahtuu. Nosferatusta on myöhemmin tehty kaksi uusintafilmatisointia, joista ensimmäinen, Nosferatu - yön valtias, on vuodelta 1979 ja jälkimmäinen, Nosferatu, sai ensi-iltansa aiemmin tänä vuonna.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 27. Saksalainen elokuva, joka on ilmestynyt ennen vuotta 1939
Nosferatu
Ohjaus: F. W. Murnau
Käsikirjoitus: Henrik Galeen, Bram Stokerin romaanin pohjalta
Sävellys: Hans Erdmann
Tuotantomaa: Saksa (Weimarin tasavalta)
Julkaisuvuosi: 1922
Kesto: 94 min
Ikäraja: K12
Päärooleissa:
Max Schreck - kreivi Orlok
Greta Schröder - Ellen Hutter
Gustav von Wangheim - Thomas Hutter
Kommentit
Lähetä kommentti