Ash on vahingossa päätynyt keskiajalle. Hän jää lordi Arthurin joukkojen vangiksi, mutta hyvin pian nämä tajuavat Ashin olevan ennustuksissa luvattu "mies taivaalta". Ashin ainoa toive on päästä takaisin kotiin, mutta kaupungin viisas mies kertoo sen olevan mahdollista ainoastaan, jos Ash tuo heille kirjan nimeltä Necronomicon. Vastentahtoisesti Ash lähtee matkaan ja pian paikka vilisee epäkuolleita, jotka ryhtyvät muodostamaan armeijaa saadakseen kirjan itselleen.
Pimeyden armeija on Sam Raimin ohjaama elokuva vuodelta 1992. Se on viimeinen osa Raimin Evil Dead -trilogiaan, jonka ensimmäinen elokuva julkaistiin vuonna 1981.
Pimeyden armeija oli ehkä eniten odottamani elokuva tämän vuoden Halloween Countdownissa. Edellisestä katsomiskerrasta on useampi vuosi aikaa ja Pimeyden armeija on henkilökohtainen suosikkini kaikista Evil Dead -elokuvista.
Elokuvan alussa on hyvä kertaus menneistä, edellisen elokuvan tapahtumista. Itse on muista juuri mitään, mitä tapahtui elokuvassa Evil Dead II, joten se oli ainakin itselleni varsin tarpeellinen. Myös tämän elokuvan katsomisesta on aikaa jo vähintään kymmenen vuotta. Pimeyden armeijalla on vielä edeltäjiäänkin humoristisempi ote tarinankerrontaan. Vaikka splatterissa ja kauhukomediassa on paljon samaa, on Pimeyden armeija ennemmin kauhukomedia, kun taas kaksi edellistä ovat aika puhdasverisiä splattereita.
Evil Dead -elokuville tyypillisesti myös Pimeyden armeija tuntuu aika kotikutoiselta. Alkupuolella näkyy vaijeri, jonka varassa Bruce lentelee ja jatkumon kannalta leikkauksessa on ongelmia. Esimerkiksi eräässä kohtauksessa Ash heittää Necronomiconin mäkeen, mutta seuraavassa kuvassa se onkin hänen kainalossaan. Toisaalta Evil Deadin kontekstissa tuollaiset virheet on helppo antaa anteeksi. Elokuvassa on käytetty myös stop motion -animaatiota sekä front projection -efektiä (toki myös muita efektejä) ainakin luurankojen luonnissa, minkä ohjaaja Sam Raimi on kertonut olevan kunnianosoitus elokuvantekijä Ray Harryhausenille. Luurankojen heräämisessä todella on jotakin samankaltaista Harryhausenin elokuvien kanssa, erityisesti mieleen tulee Taistelu kultaisesta taljasta (1963) sekä siinä tapahtuva argonauttien ja luurankojen välinen taistelu.
Bruce Campbell jatkaa tutussa roolissaan Ashina ja tekee sen samalla varmuudella kuin aina. Tapahtumiin jo täysin kyllästynyt Bruce olisi jo valmis vain palaamaan kotiin elämään rauhallista elämää, mutta jälleen kerran häneltä vaaditaan tekoja sen eteen. Embeth Davidtzin esittämän Sheilan tehtäväksi jää lähinnä kiljua, olla Ashin rakkauden kohde sekä neito hädässä. Toki hyvin hän roolistaan suoriutuu, ei siinä mitään. Epäkuolleiden armeija itsessään on toteutettu hienosti ja onkin ehdottomasti yksi parhaita asioita koko elokuvassa sekä efektien että maskeerauksen puolesta. Erityisesti Ashin jakautuminen kahdeksi ja mini-Ashit ovat hyvin tehtyjä. Mini-Ashien kohtauksesta tuli hieman jopa mieleen Jonathan Swiftin romaani Gulliverin retket (1726).
Pimeyden armeija jatkaa edeltäjiensä tuttua linjaa camp-henkisyydellään vaikka viekin sitä lähemmäs kauhukomediaa. Monia tuttuja elementtejä on helppo havaita, esimerkiksi vaikka samantyylisiä kamera-ajoja kuin kahdessa edellisessäkin elokuvassa. Pimeyden armeija on toisinaan jopa hervottoman hauska, eikä missään kohtaa ota itseään liian vakavasti. Tai no... lainkaan vakavasti.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 41. Elokuvassa on luuranko
Pimeyden armeija | Army of Darkness
Ohjaus: Sam Raimi
Käsikirjoitus: Sam Raimi ja Ivan Raimi
Sävellys: Joseph LoDuca
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1992
Kesto: 81 min
Ikäraja:
Päärooleissa:
Bruce Campbell - Ash
Embeth Davidtz - Sheila
Kommentit
Lähetä kommentti