Men in Black - miehet mustissa



Newyorkilainen poliisi James jahtaa rikollista pitkin kaupungin katuja. Kun hän saa miehen kiinni, tämä alkaa puhua maapallon tuhosta ja hyppää lopulta korkean rakennuksen katolta. Pian mies mustissaan saapuu kuulustelemaan Jamesia ja vie tämän tunnistamaan rikollisen käyttämän aseen. James saa kutsun MIB:n pääsykokeisiin, joista lopulta etenee agentiksi saakka saaden itselleen uuden nimen, agentti J. Agentit J ja K saavat tehtäväkseen selvittää avaruusaluksen laitonta laskeutumista maahan. Avaruusötökkä kiertää ympäriinsä lahdaten muita muukalaisia ja agenttien täytyy pysäyttää tämä ennen kuin koko planeetta tuhoutuu.

Men in Black - miehet mustissa on Barry Sonnenfeldin ohjaama elokuva vuodelta 1997. Se perustuu Lowell Cunninghamin samannimiseen sarjakuvakirjojen sarjaan, joita julkaistiin kuusi kappaletta vuosina 1990 ja 1991. Men in Black -elokuvasarja sisältää tällä hetkellä neljä elokuvaa, joista kolmessa ensimmäisessä on samat päähahmot.

Kun aloin katsoa ensimmäistä osaa Men in Black -sarjasta joitakin vuosia sitten, minulla ei ollut aavistustakaan, mistä näissä elokuvissa on kyse. En silloin tiennyt niistä etukäteen juuri mitään muuta kuin että toisessa pääroolissa on Will Smith. Ja hyvä niin, sillä en sitten myöskään voinut luoda etukäteen minkäänlaisia odotuksia.

Yllätys oli positiivinen. Olin aina luullut Men in Black -elokuvien olevan jonkin sortin agenttielokuvia, täynnä toimintaa siis ja hieman samaa sarjaa James Bondien kanssa. Voi kuinka väärässä olinkaan! Sarjan ensimmäinen osa sai minut nauramaan useampaan otteeseen ja minusta tuli välittömästi näiden elokuvien fani. Eikä se tunne ole kyllä tässä vuosien saatossa mihinkään hiipunut.

Jo ensimmäisesssä Men in Blackissa erikoistehosteet on tehty todella hienosti ja uskottavasti, erityisesti avaruusolioiden osalta. Moninkertainen parhaan maskeerauksen Oscar-voittaja (muun muassa An American Werewolf in London, Ed Wood ja The Grinch) Rick Baker on vastuussa erikoismaskeerauksista sekä animatronic-olennoista. Yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista elokuvan kohtauksista liittyy erään avaruusolennon synnytykseen keskellä tietä.

Elokuvan parasta antia on ehdottomasti (avaruusolioiden lisäksi) Tommy Lee Jonesin näyttelemä vakavakasvoinen agentti K, joka on joutunut työnsä vuoksi luopumaan paljosta. Will Smith ei tosin juurikaan huonommaksi jää energisenä ja auktoriteettikammoisena agentti J:nä, joka koheltaa menemään, ja näiden kahden hyvin epäsuhtaisen hahmon välinen kemia ja suhde kantaa läpi elokuvan. Eräs parhaista hahmoista on Vincent D'Onofrion näyttelemä farmari Edgar, josta tulee elokuvan antagonistihahmo. D'Onofrio antaa kaikkensa hahmolle, joka on samaan aikaan sekä todella ällöttävä että myös hulvattoman hauska kaikessa inhottavuudessaan. Naispääosassa oikeuslääkäri Laurel Weaverina nähdään Linda Fiorentino, jonka rooli jää tärkeydestään huolimatta aivan liian pieneksi, muiden jalkoihin ja hävyttömän alikäytetyksi. Todella tärkeän roolin elokuvassa saa lisäksi kissa nimeltä Orion, jonka puolesta saa katsojakin hieman jännittää, että selviäähän kissa kunnossa kaikesta.

Men in Black - miehet mustissa on toisinaan aika absurdejakin ulottuvuuksia (pun intended) saava elokuva. Se on hauska, viihdyttävä ja syvällinenkin kokonaisuus, joka ei sorru liikaan koheltamiseen. Toimintaa toki on ja paljon, mutta myös rauhallisempia hetkiä on mukana tasapainottamassa kokonaisuutta ja antamassa katsojalle tilaa hengähtää.

Se täytyy vielä mainita, että elokuvan lavastaja Bo Welch on kertonut ottaneensa vaikutteita suomalaiselta arkkitehti Eero Saariselta. Saarinen on suunnitellut John F. Kennedyn lentokentälle terminaalin, joka muistuttaa kovasti elokuvassa nähtävää Men in Blackin päämajaa.


Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 44. Elokuvassa katsotaan tähtitaivasta




Men in Black - miehet mustissa | Men in Black

Ohjaus: Barry Sonnenfeld
Käsikirjoitus: Ed Solomon
Sävellys: Danny Elfman
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1997
Kesto: 98 min
Ikäraja: K13
Päärooleissa:
Will Smith - Agentti J
Tommy Lee Jones - Agentti K
Linda Fiorentino - Laurel Weaver

Kommentit