Aivan liian pitkän erossaolon jälkeen Villemo vihdoin tapaa serkkunsa ja rakastettunsa Dominicin sukuhäissä Tanskassa. Hääjuhlallisuuksien ollessa käynnissä käynnistyy myös sota Ruotsin ja Tanskan välillä, jolloin suvun nuoret sotilaat joutuvat palaamaan oman armeijansa riviin. Norjassa asuvat Jääkansan jäsenet koettavat päästä takaisin omaan maahansa vielä, kun se on mahdollista. Villemon rakkaus saa hänet kuitenkin karkaamaan Dominicin perässä Skooneen, jonka metsissä Tanskaa kannattavat tarkka-ampujasissit ovat valmiina ampumaan kenet tahansa.
Kuumetta veressä on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1983. Se on kahdestoista kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.
Gabrielshusissa syntyi lähinnä pakokauhua muistuttava tilanne. Tancredille ja Tristanille tuli viesti: "Ratsastakaa heti Dyrehavreniin liittyäksenne siellä armeijan joukkoihin!" Dominicin tilanne muuttui suorastaan onnettomuutta uhkaavaksi. Ruotsalainen kuriiri vihollismaassa!
Ja vihdoin viimeinen osa Villemon lemmenhaihatteluja ja -tuskailuja! Kolme kirjaa on kestänyt tätä piinaa ja nyt se on vihdoin ohi. En vieläkään jaksa ymmärtää, millä perusteilla Villemon lemmensurut ovat saaneet itselleen kolme kirjaa, kun vähemmälläkin olisi selvinnyt. Kuten jo Talvimyrskystä (1983) kirjoittaessani ihmettelin, en käsitä, että paljon kiinnostavammat hahmot ja tarinat ovat saaneet itselleen ehkä yhden kirjan - jos sitäkään!
Enkä voi lakata ihmettelemästä sitäkään, kuinka yhdelle ainoalle hahmolle voi tapahtua niin paljon. Edellisissä kirjoissa Villemo on työnnetty alas jyrkänteeltä, kidnapattu, pidetty vankina ja lähestulkoon tapettu ja tässä kirjassa meno sen kuin hurjistuu vain entisestään.
Cecilie piristyi huomattavasi. Oli jo pitkä aika siitä, kun viimeksi oli tapahtunut jotakin jännittävää. Muut käsittivät, ettei hän ollut täysin selvillä siitä, mitä tapahtui - hänen poikansa ja pojanpoikansa lähtivät sotimaan Tarjein pojanpoikaa vastaan.
Yksi mielenkiintoisimmista seikoista Jääkansan tarinassa on, kuinka aidot historian tapahtumat nivoutuvat sukutarinaan mukaan ja kuinka suvun jäsenet ovat mukana näissä tapahtumissa. Tällä kertaa vuorossa on Skoonen sota sekä siihen liittyvä vähemmän tunnettu Öölannin eteläkärjen taistelu. Tämä sota eroaa aiemmin olleista siinä, että Jääkansan nuoret miehet joutuvat toisiaan vastaan; tanskalaiset Tancred ja Tristan ovat vastatusten ruotsalaisen Dominicin kanssa. Kansallisia siteitä vahvemmat ovat kuitenkin verisiteet ja ne saattavat pelastaa tukalassakin tilanteessa.
Ja nyt on nämä kolme kirjaa kärsitty loppuun ja pääsee vihdoin jatkamaan eteenpäin. Vaikka toki Villemolla onkin aika suuri rooli vielä kahdessa seuraavassakin kirjassa, hän ei ole yksin enää keskushahmo ja mikä tärkeintä - näiden kirjojen tarinat eivät enää keskity hänen lemmenhaihatteluihinsa!
Göingen metsät eivät häntä pelottaneet. Ehkä siksikin, ettei hän ollut oikein selvillä, miten vaarallisia ne olivat ruotsalaisille sotilaille. Eikö heidän ollutkin onnistunut ravistaa tanskalaiset niskoiltaan kuin tyhjää vain? Mitä silloin merkitsi kokoelma nahkoihin puettuja villejä?
**
Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.
Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.
Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Kuumetta veressä (Sagan om Isfolket: Feber i blådet), 1983. Suomentanut Marja Mahlamäki. 252 s.
Kommentit
Lähetä kommentti