Onnettoman rakkautensa tähden Jääkansan Villemo joutui osalliseksi verikostoon. Vaikka kaikki päättyi näennäisesti hyvin, alkavat äkisti oudot, jopa henkeä uhkaavat, onnettomuudet seurata Villemoa. Villemo uskoutuu onnettomuuksista Tukholmassa asuvalle serkulleen Dominicille. Dominicin saavuttua Norjaan on Villemo kuitenkin kadonnut kuin maan nielemänä.
Verikosto on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1983. Se on yhdestoista kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.
Hyökkäys tapahtui niin äkkiä, ettei Villemo ensin käsittänyt, mitä oli tekeillä. Hän tunsi voimakkaan töytäisin selässään. Vaistomaisesti hän jarrutti käsillään, muttei pystynyt estämään putoamistaan. Hän kuuli itsensä huohottavan ääneen ja näki jyrkänteen, huimaavan, kohisevan syvyyden syöksyvän vastaansa.
Kuten edellisessä postauksessani Talvimyrskystä (1983) kirjoitin, nämä Villemoon keskittyvät kirjat eivät todellakaan ole omia suosikkejani. Verikosto ei tee sen suhteen minkäänlaista poikkeusta, joten tämä postaus tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan aika lyhyt. Ihan vain siitä syystä, ettei minulla ole kauheasti sanottavaa kirjasta, joka ei juuri herättänyt minussa minkäänlaisia ajatuksia ja tunteita suuntaan tai toiseen.
Vaikka kirja keskittyykin Villemoon, pääsee lukija tutustumaan hieman enemmän myös tämän serkkuun, Dominic Jääkansan Lindiin. Uusia hahmoja ei juuri esitellä, mutta edellisessä kirjassa vähemmälle jääneisiin hahmoihin pääsee tutustumaan syvemmin. Tällainen on esimerkiksi kapinaliikkeen johtaja Einar Skaktavl.
Se oli ihmeellistä leikkiä mielikuvitusmaailmassa, joka Villemolle oli todellinen. Hän tunsi sydämensä hakkaavan kaulakuopassa. Hän tiesi kyllä, missä vuorenkuningas seisoi - kaikkein ahtaimmassa tiheikössä. Eivätkö kuninkaan silmät kimaltaneetkin metsän syvyydessä?
Villemon, joka on yksi Jääkansan valituista, kyvyt antavat vihdoin kuulua itsestään. Siinä, missä hänen serkkujensa Niklaksen ja Dominicin kyvyt ovat olleet selkeät jo lapsuudesta saakka, ei Villemo tähän mennessä ole kyennyt vielä mihinkään. Jääkansan verenperintönä kulkevat yliluonnoliset kyvyt ovat kuitenkin olleet piilossa ja murtautuvat nyt vihdoin vapaaksi, kun Villemo niitä kaikkein eniten tarvitsee.
Teemoinaan Verikosto käsittelee nimensä mukaisesti kostoa, mutta myös rakkautta ja seksuaalista heräämistä. Se tosin ei muuta miksikään sitä, etteikö Villemo edelleen jatkaisi haihattelujaan, jotka jo edellisessä kirjassa ajoivat hänet ongelmiin ja tulevat ajamaan vielä seuraavassakin.
Outoa kuitenkin, että mitä enemmän he katsoivat kuvaa, sitä kauniimmalta hän heidän mielestään näytti. Kun Brand hetken kuluttua laittoi kuvan sivummalle, Villemon oli mentävä katsomaan sitä uudestaan. Niklas tuli hänen mukaansa ja sanoi sen, mitä he molemmat ajattelivat:- Hänet olisin mielelläni halunnut tuntea!
**
Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.
Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.
Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Verikosto (Sagan om Isfolket: Blodshämnd), 1983. Suomentanut Marja Mahlamäki. 252 s.
Kommentit
Lähetä kommentti