Vuonna 1940 Berliinissä Anna ja Otto Quangel saavat tietää ainoan poikansa kaatuneen rintamalla Ranskassa. He aloittavat yhteisen, hiljaisen kapinansa natsihallintoa vastaan kirjoittamalla ja levittämällä ympäri kaupunkia sotaa sekä Saksan toimintaa vastustavia postikortteja. Samaan aikaan poliisi alkaa saada kyseisiä postikortteja huolestuneilta kansalaisilta ja aloittaa tutkimukset selvittääkseen kirjoittajan henkilöllisyyden.
Yksin Berliinissä on Vincent Perezin ohjaama elokuva vuodelta 2016. Se perustuu Hans Falladan samannimiseen romaaniin vuodelta 1947. Kirja puolestaan pohjautuu tositapahtumiin Otto ja Elise Hampelin elämästä toisen maailmansodan ajan Saksassa.
Yksin Berliinissä on hyvin tehtyä, väkevää draamaa, mutta silti monta kertaa elokuvaa katsoessani huomasin havahtuvani miettimään, kuinka niin sanotusti puhtaalta ja siistityltä se visuaalisesti näyttää. Mutta niin tekevät monet nykyaikana tehdyt historialliset elokuvat. Voisi olla, että lopputulos olisi erilainen, jos Yksin Berliinissä olisi vaikkapa Schindlerin listan (1993) tapaan mustavalkoinen.
Tavallaan on todella pelottavaakin katsoa toisen maailmansodan Berliiniin sijoittuvaa elokuvaa, jossa tavallinen kansa elää täysin tietämättömänä sodan kauheuksista ja lukevat sodan etenemisestä vain lehdistä. He ovat tietämättömiä kaikista niistä hirveyksistä, joita Saksa teki ja tulisi tekemään tuona aikana, ja jatkavat vain tyytyväisinä omaa elämäänsä, suurin osa jopa jollakin tapaa osallistuen kansallissosialistisen puolueen toimintaan.
Sama ongelma on myös elokuvan pääparilla, Anna ja Otto Quangelilla. Vasta oman lapsen kuolema sodassa saa heidät vastustamaan kaikkea sitä järjettömyyttä. Jos heidän poikansa kuolemaa ei olisi koskaan tapahtunut, hekin olisivat vain jatkaneet virran mukana kuten kaikki muutkin saksalaiset antaen hiljaisen, tietämättömän hyväksyntänsä Saksan toiminnalle.
Oman, ainoan lapsen kuolema kuitenkin laukaisee vihan ja katkeruuden Quangeleiden sisällä. He ehtivät levittää postikortteja, joista suurin osa päätyy poliisin käsiin, peräti kahden vuoden ajan ennen pidätystään. Sekä Emma Thompson että Brendan Gleeson tekevät todella vahvat roolisuoritukset Quangelin pariskuntana tässä tositapahtumiin pohjautuvassa draamassa. Thompson kannattelee koko elokuvaa ja Gleeson tukee häntä siinä taitavasti. Heidän keskinäinen kemiansa ruudulla toimii hyvin.
Yksin Berliinissä on yksi kiinnostava kuvaus lisää toisen maailmansodan ajasta kertoviin elokuviin. Se näyttää ihan tavallisen, sodasta juuri mitään tietämättömän kansan elämää Berliinissä. Kertomusta siivittävät Alexandre Desplatin kauniit sävelet. Elokuvan loppu on omaan makuun turhan romantisoitu (jos siitä edes voi tätä sanaa käyttää) ja epätodellisen tuntuinen. En ainakaan mistään lähteestä onnistunut löytämään tietoa siitä, että niin olisi oikeasti tapahtunut, mutta palveleehan se toki elokuvan tarkoitusta ja tuo sen edes jollakin tapaa tyydyttävään päätökseen.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 8. Elokuvassa ollaan Berliinissä
Yksin Berliinissä | Alone in Berlin
Ohjaus: Vincent Perez
Käsikirjoitus: Vincent Perez, Achim von Borries ja Bettine von Borries, Hans Falladan kirjan pohjalta
Sävellys: Alexandre Desplat
Tuotantomaa: Iso-Britannia, Saksa, Ranska
Julkaisuvuosi: 2016
Kesto: 98 min
Ikäraja: K12
Päärooleissa:
Emma Thompson - Anna Quangel
Brendan Gleeson - Otto Quangel
Daniel Brühl - komisario Escherich
Kommentit
Lähetä kommentti