Megalodon

Syvänmeren pelastussukeltaja Jonas Taylor on tiiminsä kanssa Filippiineillä pelastamassa ydinsukellusveneen miehistöä, kun jokin hyökkää heidän kimppuunsa. Taylor keskeyttää pelastusoperaation jättäen loput miehistöstä sukellusveneeseen, joka räjähtää. Viisi vuotta myöhemmin kansainvälisen merentutkimusyksikön sukellusvene on tarkkailemassa merenpohjaa Mariaanien haudassa, kun jokin jälleen hyökkää alusta kohden ja se joutuu ongelmiin. Jonas Taylor hälytetään jälleen apuun miehistön pelastamiseksi. Pelastusoperaatio vain tulee herättäneeksi esihistoriallisen hirviön.

Megalodon on Jon Turteltaubin ohjaama elokuva vuodelta 2018. Se perustuu löyhästi Steve Altenin romaaniin Meg: syvyyksien kauhu vuodelta 1997. Viime viikolla ensi-iltansa sai elokuvan jatko-osa Meg 2: The Trench.

Minulla on parin viime vuoden aikana syntynyt jonkin sortin fiksaatio haielokuvia kohtaan - tai ennemmin pitäisi ehkä sanoa vesikauhua kohtaan. Kenties se johtuu siitä, että jollakin tapaa veteen liittyvät kauhuelokuvat ovat lähes ainoita, jotka onnistuvat pelottamaan minua, sillä pelkään syviä, pimeitä ja avoimia vesiä.

Megalodon toki ei ole kauhuelokuva, mutta se on scifiä, toimintaa ja hirviöelokuva, joka sijoittuu merelle ja se on minulle jo ihan tarpeeksi jännittävää. Olen katsonut tämän jo pari kertaa aiemminkin, mutta koska jatko-osa tuli nyt elokuvateattereihin, ajattelin virkistää muistiani. Ehkä joskus sen jatko-osankin eksyn katsomaan, mutta en kyllä elokuvissa vaan turvallisesti kotisohvalta.

Ajattelen ehkä tiettyjä asioita elokuvia katsoessani liiaksi järjellä, sillä kesken Megalodonin aloin miettiä, kuinka Mariaanien hautaan ei pääsisi tuollaisilla laitteilla, eikä niin nopeasti kuin elokuva antaa ymmärtää. Täytyi muistuttaa itseäni siitä, että kyseessä on kuitenkin scifi-elokuva, joissa teknologia ja tekniikka yleensä on edistyneempää kuin meidän maailmassamme. Mariaanien haudan pohjaan laskeutuminen kestää useita tunteja, elokuvaohjaaja James Cameron laskeutui sinne vajaassa kolmessa tunnissa. Elokuvassa sinne mentiin parissa tunnissa. Pintaan sentään pääsee nopeammin, vain reilussa tunnissa. Mutta ainakin Megalodonissa edes mainitaan liian nopean sukelluksen aiheuttamat vaarat.

Elokuvan alussa tapahtuu sukellusveneen sisäänpäinräjähdys, josta on tänä kesänä tullut valitettavan tuttu termi. Ja jos aihe ei ole tuttu, suosittelen kirjoittamaan Google-hakuun "titan sukellusvene".

Megalodonin pääroolissa Jonas Taylorina nähdään toimintatähti Jason Statham, joka kannattelee koko elokuvaa. Taylorin lisäksi ainoastaan Li Bingbingin näyttelemä Suyin saa jonkinlaista syvyyttä (pun intended) hahmoonsa. Muut hahmot ovat sitten lähinnä ärsyttäviä tai niin ohuita, ettei heidän olemassaoloaan enää edes muista elokuvan päättymisen jälkeen. Onneksi on Jason Statham, joka hoitelee homman kotiin tyylikkäästi.

Haipelotteluissa ei itselleni ole Tappajahain (1975) voittanutta, mutta ei Megalodonkaan ihan surkea tekele ole - huolimatta siitä, että sai Golden Rasperry -ehdokkuuden huonoimmasta esiosasta, remakesta, rip-offista tai jatko-osasta (Tappajahain rip-offina). Megalodon on ihan viihdyttävä, siinä on toisinaan toimiviakin vitsejä sekä myös jännitystä. Onpa mukana jopa yksi äkkisäikäytys, jonka toki saattaa joku arvata tulevan. Itsekin arvasin ja uudelleenkatseluilla toki tiesin sen olevan tulossa, mutta silti se on joka kerta saanut minut säikähtämään.

Eihän tämä elokuvana mikään kummoinen ole, mutta kaltaiselleni talassofoobikolle ihan tarpeeksi aiheuttamaan ahdistusta ja pelkotiloja (sen tekee tosin jo pelkkä elokuvan julistekuva).

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 26. Elokuvassa on teknologiaa, jota ei ole vielä olemassa

Megalodon | The Meg

Ohjaus: Jon Turteltaub

Käsikirjoitus: Dean Geirgaris, Jon Hoeber ja Erich Hoeber, Steve Altenin romaanin pohjalta

Sävellys: Harry Gregson-Williams

Tuotantomaa: Yhdysvallat, Kiina

Julkaisuvuosi: 2018

Kesto: 113 min

Ikäraja: K12

Päärooleissa:

Jason Statham - Jonas Taylor

Li Bingbing - Suyin Zhang

Rainn Wilson - Jack Morris