Joulun alla Gotham Citya uhkaa uusi vihollinen - lapsena vanhempiensa viemäriin hylkäämä Pingviini nousee kaupungin näkyväksi hahmoksi aikeenaan päästä pormestariksi saakka ja kiristää liikemies Max Shreckin mukaan katalaan juoneensa. Samaan aikaan kaupunkiin on ilmestynyt myös mystinen Kissanainen, joka ei itsekään tiedä, kenen puolella olisi. Gotham City tarvitsee jälleen Batmanin apua saadakseen rikolliset pois kaduilta.
Batman – paluu on Tim Burtonin ohjaama elokuva vuodelta 1992. Se perustuu Bob Kanen sarjakuviin ja on jatko-osa vuoden 1989 elokuvalle Batman.
Batman – paluu on yksi niitä harvoja tapauksia, joissa jatko-osa saattaa olla edeltäjäänsä parempi. Itse ainakin olen aina pitänyt Paluusta enemmän kuin Batmanista ja tiedän monia, jotka ajattelevat samoin. Paluu on tunnelmallisesti synkempi kuin ensimmäinen elokuva, joten sekin voi tehdä aika paljon. Vaikka elokuvaa ilmestymisensä aikaan haukuttiin synkkyydestään, ovat kuulemani mukaan uudemmat Batman-elokuvat vielä synkempiä. Mene ja tiedä, itse en ole niitä katsonut, koska minun on vain todella vaikeaa nähdä kenenkään muun kuin Michael Keatonin näyttelevän pääroolia. Minulle hän tulee aina olemaan ainoa ja oikea Batman.
Michael Keaton siis tosiaan palaa rooliinsa Bruce Waynena, joka lepakkomiehen hahmossaan suojelee kotikaupunkiaan rikollisilta. Tällä kertaa Batman tosin itse joutuu muutamien väärinkäsitysten ja Pingviinin jäynien vuoksi itsekin epäiltyjen listalle. Keaton on jälleen kerran aivan huippu, vaikka hänen hahmonsa jääkin hieman taka-alalle elokuvan keskittyessä paljolti Kissanaiseen ja Pingviiniin. Pingviinin hahmon suhteen minulla on hieman samanlainen "ongelma" kuin Batmaninkin. Minulle Danny DeVito tulee aina olemaan ainoa oikea Pingiviini. En vain pysty siinä roolissa näkemään ketään muuta, koska hän nyt yksinkertaisesti on täydellinen. Elokuvassa The Batman (2022) Pingviinin roolia näyttelee Colin Farrell ja nähdessäni tästä ensimmäisen kuvan roolissaan, olin vain äärettömän pettynyt. Farrellin roolityöskentelystä en toki voi sanoa mitään.
Kolmannen ihmiseläimen hahmon ottaa Michelle Pfeiffer Kissanaisena, joka on oikealta nimeltään Selina Kyle. Max Shreckin sihteeri on elokuvan alussa hiljainen hiirulainen, mutta jouduttuaan pomonsa tappoyrityksen kohteeksi saa katukissoilta yhdeksän elämää ja kokee täyden persoonallisuuden muutoksen. Vaikka Kissanainen ehkä konna onkin, itselläni kuitenkin kissaihmisenä ovat sympatiat täysin hänen puolellaan. Kissanainen on saanut myös itselleen suurimman osan elokuvan parhaista repliikeistä, kuten tuossa alla olevat.
"I'm a woman and can't be taken for granted. Life's a bitch, now so am I.""Saved by kitty litter.""I am Catwoman. Hear me roar."
Batmanin ja Kissanaisen välille nousee elokuvan aikana monenlaisia jännitteitä. Heidän välillään on ilmiselvää kemiaa ja ihmishahmoissaan he jopa yrittävät tapailla toisiaan, mutta toisistaan tietämättä heidän alter egonsa ovat vihollisia keskenään. Tästä seuraakin elokuvan kuluessa todella herkullinen ristiriita, kun he eivät tiedä, pitäisikö heidän rakastaa vai vihata toisiaan. Kuten Batmanissa Batman ja Jokeri, myös Batman – paluussa elokuvan pääkolmikko ovat hyvin voimakkaasti kahtiajakautuneita persoonia, jokainen oman traumansa ja menneisyytensä vuoksi.
Kirjassa Burton on Burton (Mark Salisbury, 1995) ohjaaja Burton kertoo hahmoista seuraavaa: "Useimmat sarjakuvan hahmot – Jokeri, Kissanainen ja Harvey Dent – on helppo määrittää psykologisesti. Pingviinin ja Arvuuttajan tapaiset hahmot eivät ole niin helppoja. Ketä he oikein ovat? Mutta pidän Batman-materiaalista juuri siksi, että sen ihmiset eivät tiedä keitä ovat. Se on keskeinen kysymys: ketä me oikein olemme? Onko se mitä havaitsemme totta? Mutta se on vaarallisen subjektiivinen asia, koska se on niin eteerinen. Yritimme luoda Pingviinille Pingviinille perustan ja psykologisen profiilin. Luultavasti keskityin siihen liikaa, tuhlasin siihen liikaa aikaa. Mutta en usko, että kukaan pystyy tekemään kauhistuttavasta hyväksyttävää paremmin kuin Danny DeVito."
"Pidän siitä, että jotkut ihmiset eivät osanneet päättä, onko Kissanainen hyvä vai paha. Hän ei ollut koskaan paha. Kun roistot olivat pahoja Batmanin tv-versiossa, he eivät koskaan olleet todella pahoja. En koskaan pitänyt ketään heistä pahana, enkä koskaan usko kun ihmisten sanotaan olevan pahoja. Minulla ei vain ole sitä kykyä."
Batman – paluu on ehkä synkempi kuin Batman, vaikka ohjaaja Burton ei itse sitä niin näekään vaan hänen mukaansa "kyse on vain ympäröivästä kulttuuri-ilmastosta". Elokuva on visuaalisesti todella upea, mistä kertoo paljon sekin, että minun oli todella vaikeaa valita tässä postauksessa käytettävät kuvat. Oli aivan liikaa hyviä vaihtoehtoja. Sävellykset ovat tuttuun tapaan Danny Elfmanin ja vaikka tällä kertaa mikään ei painu mieleen samalla tapaa kuin ensimmäisen elokuvan Waltz to the Death, musiikit toimivat silti hienosti ja niissä on paljon samaa erikoista tunnelmaa kuin Batmanissakin. Näyttelijät hoitavat työnsä huolella, erityisesti toki pääkolmikko sekä hovimestari Alfredia näyttelevä Michael Gough ja Max Shreckin roolissa nähtävä Christopher Walken. Kokonaisuudessaan näistä kahdesta Burtonin ohjaamasta Batman-elokuvasta Batman – paluu on oma suosikkini.
"Loppujen lopuksi kyse on vain siitä, kenellä on sateenvarjo."
Batman – paluu | Batman Returns
Ohjaus: Tim Burton
Käsikirjoitus: Daniel Waters ja Sam Hamm, Bob Kanen sarjakuvien pohjalta
Sävellys: Danny Elfman
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1992
Kesto: 126 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Michael Keaton - Bruce Wayne / Batman
Michelle Pfeiffer - Selina Kyle / Kissanainen
Danny DeVito - Oswald Cobblepot / Pingviini
Christopher Walken - Max Shreck
Kommentit
Lähetä kommentti