Steven ei usko enää joulupukkiin, mutta herää jouluyönä, kun hänen kotikadulleen pysähtyy juna. Juna on matkalla Pohjoisnavalle, ja Steven hyppääkin sen kyytiin päätyen huimaan seikkailuun, jossa hänen ajatuksensa joulupukista joutuvat kyseenalaistetuksi useammaltakin taholta - eikä kaikkein eniten häneltä itseltään.
Napapiirin pikajuna on Robert Zemeckisin ohjaama animaatio vuodelta 2004. Se perustuu Chris Van Allsburgin romaaniin The Polar Express vuodelta 1985.
Napapiirin pikajuna sisältää kaikkein suurimman jouluelokuvien synnin, joka on aivan liian yleinen ulkomaisissa elokuvissa. Joulupukki ei todellakaan asu Pohjoisnavalla vaan sen sijaan Suomessa Korvatunturilla. Mutta eipä noilta amerikkalaisilta voi liikoja odottaa, että he tietäisivät asioiden todellisen laidan.
Elokuva on toteutettu motion capture -tekniikalla. Motion capturessa näyttelijät näyttelevät kohtaukset käyttäen tekniikkaa varten valmistettuja asuja, joihin on kiinnitetty seurantapisteitä, joita usein on myös näyttelijän kasvoissa. Myöhemmin näyttelijöiden työ muutetaan pisteiden avulla liikkuvaan muotoon animaatioksi. Zemeckis käytti samaa tekniikka viisi vuotta myöhemmin ilmestyneessä elokuvassaan Saiturin joulu (2009). Animaation jälki on kaunista ja näyttävää, vaikkakin toisinaan hahmojen liikkuminen ja ilmehtiminen näyttää hieman jäykältä ja kömpelöltä.
Napapiirin pikajunassa ei ole oikein minkäänlaista jännitettä, ei ole pistettä, mitä kohden mennään. Tosin konduktöörin hahmo sanoo elokuvan loppupuolella, että tärkeintä ei ole määränpää vaan matka, joten kenties tätä voi soveltaa myös elokuvaan. Tärkeintä ei ole se, mihin elokuva johtaa vaan kuinka sinne päästään.
Myös hahmot ovat hyvin yksiulotteisia ja osittain aika ärsyttäviä. Erityisesti lapsihahmoilla tämä tulee selkeästi esiin. Yksinäinen poika, Billy, on vain yksinäinen ulisija, kaikkitietäjä on rasittava tärkeilijä ja ainoa tyttö äidillinen huolehtija, kuten tytöt aivan liian usein tarinoissa esitetään. Steven sen sijaan esitetään lähinnä sitä kautta, että hän on menettänyt uskonsa joulupukkiin ja alkaa pikkuhiljaa saada uskoaan takaisin. Omiksi suosikeikseni nousivatkin aikuishahmot, konduktööri sekä mystinen kulkuri, joka tuntuu aina ilmestyvän paikalle juuri silloin, kun apua tarvitaan tai Steven kaipaa neuvoja tai ohjausta johonkin suuntaan.
Napapiirin pikajuna on tarina lapsenuskosta ja sen löytymisestä uudelleen. Alan Silvestrin säveltämät musiikit toimivat hienosti tunnelmaa luomassa. Elokuvassa kuultavat laulut ovat todella kivoja ja tuovat mukaan kunnon joulufiilistä. Vaikka tarina onkin sisällöllisesti ja hahmojen puolesta hieman heppoinen, toimii se silti omalla tavallaan. Täytyy toki myös muistaa, että Napapiirin pikajuna on nimenomaan lapsikatsojille suunnattu ja se elokuvassa myös näkyy.
Kuusivuotiaan arvio: "Kiva, koska siinä oli paljon tonttuja. Se oli yllättävää, kun se junan viimeinen vaunu lähti."
Napapiirin pikajuna | The Polar Express
Ohjaus: Robert Zemeckis
Käsikirjoitus: Robert Zemeckis ja William Broyles jr., Chris Van Allsburgin romaanin pohjalta
Sävellys: Alan Silvestri
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2004
Kesto: 99 min
Ikäraja: K3
Äänirooleissa:
Daryl Sabara / Henri Piispanen - Steven
Tom Hanks / Juha Paananen - konduktööri
Kommentit
Lähetä kommentti