Margit Sandemo: Noitavaino

Tengel ja Silje asuvat yhdessä kolmen lapsensa kanssa Jääkansan laaksossa. Pari vuotta ovat olleet kurjia ja koko laakso on kärsinyt puutteesta. Salaa heistä kumpikin haaveilee muutosta muualle, kunnes yhtäkkiä heidän on pakko lähteä, sillä Jääkansan laakson sijainti on paljastettu ulkopuolisille ja lynkkausjoukkio on jo soihtujen ja hiilihankojen kanssa matkalla polttamaan noitien kylän maan tasalle.

Noitavaino on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1982. Se on toinen kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.

Sitä matkaa yli jäätikön hän ei koskaan unohtaisi. Surun, epätoivon ja toivottomuuden kalvaessa sydäntä Silje kompasteli eteenpäin koko ajan peläten, että lapsille tapahtuisi jotakin. Liv antoi pian periksi väsymykselle, hän kulki puoliunessa, kunnes vain kaatui ja nukahti kylmälle lumelle.

Noitavaino jatkaa Siljen ja Tengelin tarinaa muutama vuosi sen jälkeen, mihin sarjan ensimmäinen osa jäi. Lapset Sol, Dag ja Liv ovat jo kaikki leikki-ikäisiä, ja perhe asuu yhä Jääkansan laaksossa, jonne se edellisessä kirjassa muutti. Heidän elämänsä laaksossa ei kuitenkaan ole helppoa, sillä ruokaa ei juuri ole ja vaatteetkin ovat sellaisia riepuja, että suunnilleen putoilevat päältä. Sekä Silje että Tengel tahtoisivat muuttaa pois, mutta tietävät, etteivät ole turvassa ulkopuolisessa maailmassa.

Yksi parhaita asioita Jääkansan tarina -sarjassa on aina ollut seurata sukuun syntyvien lasten kasvua ja sitä, millaisia ihmisiä näistä loppujen lopuksi tulee. Aika paljon jää toki näkemättä, sillä sarja porskuttaa eteenpäin suhteellisen tiiviillä tahdilla ja Noitavainon lopulla lapsista vanhin, Sol, on jo teini-ikäinen. Kirjassa tapahtuu noin kymmenen vuoden aikahyppy puolivälin tienoilla.

Tengel väitti, ettei pimeyden ruhtinasta edes ollut olemassa. Eikö silloin ensimmäinen Tengel ollut voinutkin kuulua johonkin toiseen kansanryhmään. Kveeneihin? Kveenit tulivat Suomi-nimisestä maasta, sen Silje tiesi. Mutta eivät suomalaiset olleet Tengelin kaltaisia, eivät Hannan tai Grimarinkaan. Vaikka heidän joukossaan olikin loihtimistaitoisia. Tai jos paha Tengel oli seurannut kveenejä heidän vaeltaessaan länteen kohti Norjaa, vaikka itse oli tullutkin vielä kauempaa idästä? Tarujen ja kauhun maasta, jota Silje ei tuntenut?

Noitavaino esittelee muutamia uusia tarinan kannalta tärkeitä henkilöitä, kuten Dagin biologisen äidin, Charlotte Meidenin sekä tämän äidin. Charlotteen toki päästiin tutustumaan jo edellisessä kirjassa jonkin verran, mutta tällä kertaa paljon paremmin ja syvällisemmin ja hänen olemassaolonsa osoittautuu elintärkeäksi Siljen ja Tengelin perheen kannalta.

Romaani on loppujen lopuksi aika kevyttä luettavaa aiheistaan huolimatta ja sen lukee helposti vaikka päivässä niin tahtoessaan. Noitavaino samalla tapaa kuin Lumottu rakentaa edelleen pohjaa sukutarinalle, joka pääsee kunnolla vauhtiin vasta parin seuraavan kirjan myötä. Mutta niinhän se on pitkissä sarjoissa, että muutama ensimmäinen osa menee hahmoihin ja lähtökohtiin tutustuessa.

Sol vaikeni. Hänestä tuntui niin kummalliselta. Ympäristö sulautui harmaan usvan peittoon. Jäljelle jäivät vain Tengelin silmät ja nuo kauhistuttavat kasvot ja käsi, joka vaativasti osoitti kohti koria. Sellaista mahtia Sol ei milloinkaan aikaisemmin ollut kokenut.
Hän oli aina kuvitellut, että hänen voimansa oli Tengelin mahtia suurempi. Nyt hän tiesi erehtyneensä.

**

Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.

Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.


Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Noitavaino (Sagan om Isfolket: Häxjakten), 1982. Suomentanut Helene Bützow. 254 s.


Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä


Kommentit