Margit Sandemo: Lumottu

Vuonna 1581 16-vuotias Silje Arngrimsdotter on menettänyt kaikki omaisensa rutolle ja on joutunut kadulle. Eräänä kohtalon yönä hän löytää kaksi pientä lasta, pienen tytön äitinsä kuolleen ruumiin vierestä sekä vastasyntyneen, joka on hylätty metsään. Samana yönä hän tapaa miehen, joka hänen mielestään muistuttaa ihmispetoa, mutta jostakin kumman syystä vastoin kaikkia odotuksiaan Silje alkaa tuntea vetoa tuota miestä kohtaan. Mies kuuluu mystiseen Jääkansaan, josta Silje on jo lapsuudessaan kuullut taruja.

Lumottu on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1982. Se on ensimmäisen kirja 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaan.

Rovion lämpö houkutti kauempana. Silje kiiruhti askeleitaan siinä pelossa, että rovio sammutettaisiin, ennen kuin hän ehtisi paikalle. Ensin hänen oli kuitenkin kuljettava halki metsäsaarekkeen, joka jäi asutuksen ja polttopaikan väliin. Trondheimiin tullessaan Silje oli harhautunut pahalle paikalle, hirsipuumäelle ja paennut sieltä suinpäin kuvottavan löyhkän ja näkemänsä pelästyttämänä.

Olen lukenut Jääkansan tarina -sarjan kahdesti ja nyt teki mieli pitkästä aikaa jälleen tarttua näihin. Muitakin kirjoja on kesken, mutta tuli halu lukea historiallista fantasiaa, joten mikä olisikaan sen parempi kuin yksi omien teinivuosien suosikeista?

Tarina alkaa vuodesta 1581 ja viimeinen kirja sijoittuu vuoteen 1980 seuraten suvun vaiheita vuosisatojen lävitse sekä näiden taistelua pahaa kantaisää vastaan. Tengel Paha on langettanut suvun ylle kirouksen ja kerran sukupolvessa syntyy kirottu lapsi, joka omaa taikavoimia sekä erikoisen ulkonäön. Tarina sijoittuu suurimmalta osin Norjaan, mutta suuressa osassa ovat myös Ruotsi ja Tanska. Hahmot myös vierailevat ja toisinaan joutuvat muihin maihin, kuten Espanjaan, Serbiaan, Saksaan, Venäjälle ja Japaniin.

Lumottu luo pohjan 47 kirjan sarjalle. Se asettaa puitteet tarinan alulle ja esittelee (spoiler alert!!) Jääkansan kantaisän ja -äidin, Tengel Hyvän ja Siljen, joiden jälkeläiset tulevat jatkossa kamppailemaan suvun kirouksen kanssa ja löytämään vastauksia sukumysteeriin. (spoiler päättyy)

Silje kääntyi jatkaakseen matkaansa ja seisahtui samassa parahtaen kauhistuneena. Hän oli melkein törmännyt mieheen, joka nojasi kädellään korkeaan mäntyyn. Lumi oli vaientanut hänen askeltensa äänen täysin.

Silje katsoi miestä pelästynein silmin, ja hänen sydämensä hakkasi. He olivat kohdanneet ensimmäisen kerran kutakuinkin samalla tavalla. Mies vaikutti nyt aivan yhtä komealta, merkilliseltä ja petomaiselta hehkuvine silmineen. Mutta tällä kertaa hän oli jollain tapaa torjuva.

Yksi asia, mikä minua on aina Jääkansan tarinassa viehättänyt, on se, kuinka tarina seuraa vuosien läpi myös historiallisia tapahtumia ja ottaa suvun tarinan myös osaksi maailmanhistoriaa. Muistan lukioaikana lukeneeni sitä osaa, joka sijoittuu ensimmäisen maailmansodan varhaisiin vaiheisiin ja juuri samaan aikaan historian tunneilla käsiteltiin samaa aihetta. Muistin aiheesta enemmän Jääkansan tarinaa kuin historiankirjaa lukemalla.

Lumottu esittelee mielenkiintoisia henkilöhahmoja, kuten Siljen, Tengelin, Solin ja Heming Voudintappajan, joista jokaisella on tärkeä osuus tarinassa, jos ei vielä tässä vaiheessa niin myöhemmissä kirjoissa. Olen edellisen kerran lukenut nämä kirjat noin seitsemän vuotta sitten, joten nyt vasta kunnolla tajusin tiettyjä asioita, kuten kuinka lapsi Silje vielä loppujen lopuksi oli. Tosin tuohon maailmanaikaan kuusitoistavuotias taisi olla jo ikänsä puolesta avioliittokelpoinen. Kumpikin sekä Silje että Tengel ovat hyvin ailahtelevaisia persoonia ja toisinaan tuntuu jopa turhauttavalta, kuinka nopeasti he möksähtelevät toisilleen. Tarinan alussa vain kaksivuotias Sol vaikuttaa jo hyvin kiinnostavalta persoonalta ja hänen vaiheistaan onkin kiva lukea sitten myöhemmistä kirjoista.

Lumottu on hyvä aloitus sukutarinalle ja kun kirjan on saanut luettua, on pakko samantien aloittaa seuraava, sillä sitä vain jää janoamaan lisää. Joku voi kutsua näitä roskakirjallisuudeksi, mutta onko sitä aina pakko lukea tiiliskiven paksuisia maailmankirjallisuuden klassikoita? Jääkansan tarina on mukavan kevyttä lukemista ja se on suunnattu erityisesti nuorille aikuisille.

Kesä tuli, ja Silje sai nähdä Jääkansan laakson kaikessa loistossaan. Hän havaitsi kaiken ympärillään olevan kauneuden ja oppi rakastamaan tuntureita, auringonlaskuja, tunturikoivuja ja järveä - jokaista pientä yksityiskohtaa laaksossa.

Ja Silje oli rajattoman onnellinen.

**

Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.

Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.

Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Lumottu (Sagan om Isfolket: Trollbunden), 1982. Suomentanut Helene Bützow. 252 s.

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa