Nainen junassa



Rachel Watson on menettänyt hallinnan niin elämän kuin alkoholinkin suhteen viimeistään avioeronsa jälkeen. Joka päivä hän kulkee junalla Manhattanille. Juna hidastaa aina samassa kohdassa ja Rachel pääsee hetkeksi tarkkailemaan radanvarren asukkaiden elämää. Eräänä päivänä hän näkee jotakin kamalaa, ja seuraavana päivänä poliisit etsivät kadonnutta naista. Kuin vahingossa Rachel tulee sekaantuneeksi vieraiden ihmisten elämään sekä rikostutkimukseen.

Nainen junassa on Tate Taylorin ohjaama elokuva vuodelta 2016. Se perustuu Paula Hawkinsin samannimiseen romaaniin vuodelta 2015.

Olin alkuun epäileväinen tämän elokuvan suhteen. Luin kirjan viime kuussa, joten se oli aika tuoreessa muistissa. Mietin etukäteen paljon, kuinka tarinan voisi saada edes valkokankaalle, sillä kirjassa niin paljon tapahtui kolmen päähenkilön pään sisällä, eikä ajatuksia tietenkään voi juuri näyttää ruudulla. Toki hahmot voivat puhua ajatuksiaan julki, mutta ei sitäkään voi tehdä loputtomasti. Tässä elokuvassa sitä keinoa on käytetty huolella ja harkiten.

Koska romaanin lukemisesta ei ole kovin kauaa, en voi välttää vertaamasta näitä kahta teosta toisiinsa. Pääosin elokuvan juoni mukailee romaanin tarinaa melko lailla, mikä tietenkin on hyvä juttu. Kirjan tapahtumat tosin sijoittuivat todella vahvasti Lontoon laitamille, joten oli hyvin hämmentävää ja jopa ärsyttävää, että elokuva oli siirretty tapahtuvaksi New Yorkin ympäristöön. Paljon mieluummin olisin katsellut Lontoon laitakaupunkia.

Emily Blunt vetää pääroolin Rachel Watsonina juuri niin hyvin kuin kuuluukin, vaikka onkin varsin erinäköinen kuin Rachel kirjassa on. Jos koko elokuva, juonenkuljetuksen, rytmityksen ja kaiken muun puolesta, yltäisi Bluntin tasolle, kyseessä olisi varmastikin mestariteos. Valitettavasti se ei sellaiseksi yllä vaan Blunt joutuu sen sijaan raahaamaan koko helahoitoa perässään.

Luke Evansin roolin Scott Hipwellina odotin olevan huomattavasti suurempi. Romaanissa hahmo on merkityksellinen ja tärkeä koko tarinan kannalta, mutta elokuvassa hänen osaansa ja merkitystään on karsittu pois reilulla kädellä. Vaikka koko hahmon poistaisi elokuvasta, se ei muuttuisi juuri miksikään. Evans toki, kuten kaikki muutkin näyttelijät, tekevät hyvää työtä, vaikka hahmot itsessään jäävätkin etäisiksi. Siitä tosin voi syyttää käsikirjoitusta sekä elokuvaformaattia ylipäätään. Elokuva ei kykene sukeltamaan hahmojen sielunelämään samalla intensiteetillä kuin kirja.

Rytmiltään Nainen junassa on trilleriksi todella hidastempoinen. Myös kirjan alku oli tahmeahko, mutta elokuvassa se tahmeus tuntuu jäävän hieman päälle. Muutoinkin elokuva kärsii paljolti samoista ongelmista kuin alkuperäisteoksensa - romaanista tekemäni postauksen lopulla ihmettelin sen suosiota ja hehkutusta, sillä ei tämä nyt niin ihmeellinen ole, ei elokuvana eikä romaanina. Jos jotakin positiivista täytyy näyttelijöiden lisäksi mainita niin Danny Elfmanin säveltämät musiikit kuulostavat hyvältä.




Nainen junassa | The Girl on the Train

Ohjaus: Tate Taylor
Käsikirjoitus: Erin Cressida Wilson, Paula Hawkinsin samannimisen romaanin pohjalta
Sävellys: Danny Elfman
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2016
Kesto: 112 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Emily Blunt - Rachel Watson
Justin Theroux - Tom Watson
Luke Evans - Scott Hipwell

Kommentit