Vuonna 2805 maapallo on autio ja roskan peitossa. Tämän ihmiskunnan jälkeensä jättämän roskan keskellä asuu jätteenkäsittelyrobotti WALL•E, joka tapaa maapallolle saapuvan robotin nimeltä EVA ja ihastuu tähän palavasti. Hän seuraa EVAa avaruuteen ja päätyy huimalle galaksienväliselle seikkailulle.
WALL•E on visuaalisesti valtavan kaunis elokuva, mutta samaan aikaan myös huolestuttava kuvaus tulevaisuudesta ja siitä, mihin tilaan ihmiskunnan saasteet ja jätteet ovat planeetan loppujen lopuksi saaneet. Ihmiskunta on jättänyt maapallon taakseen vuosisatoja sitten ja elää nyt avaruudessa leijuvalla ilmalaivalla. Maapallolla ei ole ollut 700 vuoteen enää minkään mahdollista elää, kunnes elokuvan alussa WALL•E löytää pienen kasvinverson, joka antaa toivoa tulevasta, että ehkä vielä jonakin päivänä maapallo ei ole enää niin saastunut, etteikö siellä voisi asua joku muukin kuin robotti, joka elää aurinkoenergialla.
Elokuvassa WALL•E seuraa EVAa ilmalaivalle, jossa jäljelle jääneet ihmiset elävät. Ihmiset ovat paisuneet muodottomiksi, sillä heidän ei tarvitse enää tehdä mitään itse - he vain istuvat tai makaavat tuoleissaan ja robotit hoitavat kaiken heidän puolestaan, kuten nostavat ylös, pukevat vaatteet ja tuovat juoman käteen. Ilmalaivan kapteenin virkakin tuntuu olevan vain muodollisuus, sillä autopilotti hoitaa ohjaamisen ja kaiken muunkin.
Ruutuihin koukuttuneet ihmiset eivät enää näe mitään ympärillään olevaa, eivätkä kiinnitä minkäänlaista huomiota edes siihen, kuinka kaunis avaruus heidän ympärillään on ja vasta WALL•En kytkettyä heidän ruutunsa pois päältä alkavat antaa huomiota todellisuudelle. He ovat kuin taaperoita alkaessaan ihmetellä ympäristöään ja kävellä ensimmäistä kertaa ikinä. Ihmiset on koukutettu ruutuihin heti syntymästään lähtien, jo vauvat laitetaan inkubaattoreihin ruutua tuijottamaan. Kai tätä voisi pitää jonkinlaisena varhaisena sosiaalisen median kritiikkinä, sillä vuonna 2008 some ei ollut vielä kovin iso juttu (Facebook taisi silloin muistini mukaan jo olla olemassa, muusta en ole varma).
Kuusivuotiaani pelkäsi tätä K3-ikärajoitettua elokuvaa enemmän kuin vaikkapa K11-ikärajalla merkittyä vuoden 1993 elokuvaa Painajainen ennen joulua (tai mitään muutakaan niistä muutamasta saman ikärajan elokuvasta, joita olen antanut hänen katsoa). Mutta lapset reagoivat eri asioihin eri tavoin ja näkevät asiat toisella lailla kuin aikuiset, sen olen oppinut huomaamaan. Siinä, missä vaikkapa kummitukset eivät omaa lastani hätkäytä vähääkään, joku toinen lapsi saattaa pelätä niitä kuollakseen.
WALL•E on kaunis ja karukin muistutus siitä, että meidän on tärkeää pitää huolta maapallostamme sekä itsestämme, sillä kumpaakin on vain yksi, eikä sitä korvaa mikään, jos sen annetaan tuhoutua.
WALL•E
Ohjaus: Andrew Stanton
Käsikirjoitus: Andrew Stanton ja Jim Reardon, Andrew Stantonin ja Pete Docterin tarinan pohjalta
Sävellys: Thomas Newman
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2008
Kesto: 95 min
Ikäraja: K3
Äänirooleissa:
Ben Burtt / Jukka Rasila - WALL•E / M-O
Elissa Knight / Sari Ann Moilanen - EVA
Jeff Garlin / Mikko Kivinen - Kapteeni
Kommentit
Lähetä kommentti