12/12: Lapsen valinta - Painajainen ennen joulua

Halloween on ohi ja Halloween-kaupungissa valmistaudutaan jo seuraavaan. Kurpitsakuningas Jack Skellington on kuitenkin kuin maansa myynyt, vaikka Halloween on ollut jymymenestys. Jack on alkanut kyllästyä koko juhlaan ja etsii jotakin uutta, josta jaksaisi taas innostua. Sattumalta Jack löytää metsästä oven, joka vie hänet Joulukaupunkiin. Jack innostuu kovasti näkemästään ja päättää kaapata joulun itselleen.

Painajainen ennen joulua on Henry Selickin ohjaama animaatio vuodelta 1993. Se pohjautuu runoon, jonka Tim Burton kirjoitti vuonna 1982 työskennellessään animaattorina Walt Disneyn studiolla. Saatettuaan valmiiksi lyhytanimaationsa Vincent samana vuonna Burton suunnitteli tekevänsä runon pohjalta lyhytelokuvan. Vuosien saatossa hän palasi projektin pariin useita kertoja, kunnes lopulta vuonna 1990 teki sopimuksen elokuvasta Disneyn kanssa. Muille studioille hän ei voinut elokuvaa tarjota, sillä oli tehnyt tarinan ja ensimmäiset hahmoluonnokset Disneylla työskennellessään, joten sitä myöten oikeudet niistä myös kuuluivat Disneylle.

Annoin lapseni valita viimeisen elokuvan jouluhaasteessa. Yhdessä me toki suurimman osan elokuvista olemme katsoneet, mutta tämä oli hänen oma valintansa. Ja ketäänhän ei siis yllätä, että hän valitsi juuri tämän. Painajainen ennen joulua on ollut hänen suosikkielokuvansa siitä saakka, kun hän oli kaksivuotias.

Painajainen ennen joulua on elokuva, joka meillä katsotaan aina Halloweenina ja ennen joulua. Ilman sitä ei tule joulufiilistä. Kyllä sitä muutoinkin välillä katsotaan - kahden ja puolen vuoden iässä lapseni katsoi sitä vähintään kerran viikossa, ja vuosien saatossa siitä on muodostunut hänelle todella tärkeä elokuva.

Ikärajaltaan Painajainen on K11, mitä en ole koskaan kyennyt ymmärtämään. Elokuva kun ei ole yhtään sen pelottavampi, eikä siinä tapahdu mitään sen pahempaa kuin yhdessäkään Disney-klassikossa, jotka ovat ikärajaltaan korkeintaan K7. Jos ikäraja johtuu vain "pelottavista" hahmoista, luurangoista, kummituksista ja muista, ei se silti ole ymmärrettävää. Disneyn klassikko numero 25. Hiidenpata (1985), on nimittäin täynnä paljon pelottavampia hahmoja ja kohtauksia. Lapsia on toki erilaisia ja toiset lapset ovat herkempiä, mutta ihan samalla tapaa lapsi saattaa säikkyä jotakin tapahtumaa kaikille sallitussakin elokuvassa. Painajainen ennen joulua ei ole pelottava elokuva.

Alkuperäisrunon kirjoittanut Burton kertoo kirjassa Burton on Burton (Mark Salisbury, 1995) seuraavaa: "Se oli mahtavaa ja mielenkiintoista, koska tarina kertoo peloista. Siinä ei ole todellisia pahoja hahmoja, ei edes Oogie Boogie Man; hän ei ole oikeasti paha, hän on vain kumma naapuri tässä kummassa kaupungissa. Ja Jack haluaa vain tehdä hyvää; hänellä on intohimo. Hänet tulkitaan väärin ja kaikki pelkäävät häntä. Siitä juuri todellisessakin elämässä on kyse ja juuri siitä elokuva kertoo. Ihmiset säikkyvät kuviteltuja pelkojaan. Painajaisessa ei todellakaan ole mitään pelättävää. Lapset ovat uskomattomia. Kun Painajaisen näyttää lapsijoukolle ilman vanhempien vartiokaartia, se toimii hienosti, mutta heti kun vanhemmat ovat mukana, kuuluu: "Tämä on liian pelottava." Olen kokenut saman ilmiön aiemminkin ja se on hyvin häiritsevä kokemus. Itse en lapsena katsonut mitään liian pelottavaa, eikä minua koskaan pakotettu, mutta heti kun vanhemmat saapuvat vääristelemään tilannetta, lapset ovat varuillaan."

Painajainen ennen joulua on stop motion -animaatio eli elokuva on tehty niin sanottuna nukkeanimaationa. Elokuvaa varten rakennettiin lavasteet sekä useita liikuteltavia nukkeja. Elokuvan kuvausvaihe kesti puolitoista vuotta, sillä yhteen elokuvasekuntiin tarvittiin 12 kuvaa ja jokaiseen kuvaan jokaista nukkea täytyi tietysti liikutella erikseen. Jos kesken kuvan kamera liikkui, kohtaus täytyi tietenkin aloittaa taas alusta. Kokonaisuudessaan elokuvanteko kesti yli sadalta työntekijältä (joista 12-17 oli animaattoreita) kolmisen vuotta.

Stop motion on animaatiolajeista oma ehdoton suosikkini. Siinä on niin vahvasti läsnä se itse tehdyn tuntu, jota ei vaikkapa tietokoneanimaatioissa voi nähdä. Ja kyllähän stop motionin tekemiseen menee tuhottoman paljon aikaa, joten on pakko arvostaa jokaista, joka itsensä sen vuoksi pistää likoon. Ei olisi kovin kärsimättömän ja suurpiirteisen ihmisen hommaa sellainen.

Painajainen ennen joulua on hyvin kaunis, toisinaan synkkiäkin sävyjä saava elokuva, jossa pohjimmiltaan on kyse oman sisäisen palonsa, intohimonsa löytämisestä uudelleen. Suorastaan taianomaisista musiikeista vastaa Danny Elfman, joka antaa myös lauluäänensä Jack Skellingtonille. Jackin puheäänenä toimii Chris Sarandon.

Elokuva on ehyt kokonaisuus, jonka tarina toimii niin aikuisilla kuin lapsillakin. Siinä on hieman samoja piirteitä kuin Dr. Seussin kirjassa How the Grinch Stole Christmas (1957), ja Burton on kertonut sen olleen yksi hänen inspiraation lähteistään. Painajainen ennen joulua on huolella tehty ja tarina loppuun saakka mietitty kokonaisuus (vaikka se ei ollutkaan täysin valmis vielä siinä vaiheessa, kun elokuvanteko alkoi), jossa jokaisella hahmolla on tarkoituksensa, eikä yksikään huku massaan vaan kaikilla on myös oma persoonallinen ulkonäkönsä. Lavasteet ja hahmot ovat upeita, ja Joulukaupunki muistuttaa hämmästyttävän paljon Rovaniemellä sijaitsevaa Joulupukin kylää.

Painajainen ennen joulua ei ole syyttä suotta noussut animaatioklassikoksi.

Viisivuotiaan arvio: "Se oli tosi hauska, kun Huugi Buugi tuli sieltä alussa. Se on hauska ja ihana elokuva, eikä yhtään pelottava!"

Painajainen ennen joulua | The Nightmare Before Christmas

Ohjaus: Henry Selick

Käsikirjoitus: Caroline Thompson (käsikirjoitus) ja Michael MacDowell (sovitus), Tim Burtonin runon pohjalta

Sävellys: Danny Elfman

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 1993

Kesto: 76 min

Ikäraja: K11

Äänirooleissa:

Chris Sarandon - Jack Skellington (puhe)

Danny Elfman - Jack Skellington (laulu), Barrel, Kasvoton klovni

Catherine O'Hara - Sally, Shock