11/12: Mustavalkoinen - Joulu Manhattanilla



Mies nimeltä Kris Kringle saa kuin vahingossa työpaikan tavaratalo Macy'sin joulupukkina. Hän saavuttaa nopeasti niin lasten, vanhempien kuin johtoportaankin suosion. Samalla hän tutustuu hänet palkanneeseen Doris Walkeriin ja tämän tyttäreen Susaniin. Nuoresta iästään huolimatta Susan ei usko joulupukkiin tai muihinkaan satuihin, sillä Doris on valinnut olla täyttämättä tyttärensä päätä mokomalla hömpötyksellä, mutta Kris Kringleen tutustuttuaan hänen uskonsa joutuu koetukselle. Samalla kun Susan opettelee käyttämään mielikuvitustaan, Kris joutuu onnettoman sattuman seurauksena oikeuteen saakka todistamaan olevansa oikea joulupukki.

Joulu Manhattanilla (tunnetaan myös nimellä Susanin kääntymys) on George Seatonin ohjaama ja Valentine Daviesin tarinan pohjalta käsikirjoittama elokuva vuodelta 1947. Elokuva voitti kolme Oscaria, muun muassa parhaasta alkuperäistarinasta ja sovitetusta käsikirjoituksesta, ja vuonna 1994 siitä tehtiin samanniminen uudelleenfilmatisointi.

Tästä elokuvasta olen joitakin vuosia sitten nähnyt uudelleenfilmatisoinnin, mutta alkuperäistä versiota en koskaan, joten tänä jouluna oli aika vihdoin ja viimein sekin katsastaa. Ja voin sanoa, että ihastuin tähän vielä enemmän kuin uudelleenfilmatisointiin. Joulu Manhattanilla sisältää sellaista vanhan joulun tunnelmaa, jota nykyään on vaikea enää löytää. Samalla se muistuttaa joulun hengen tärkeydestä ja miksi lapsen on tärkeää uskoa joulupukkiin.

Edmund Gwenn sai roolistaan Kris Kringlenä parhaan miessivuosan Oscarin. Hänen Kris Kringlensä on varsin hellyyttävä joulupukki, johon on vaikeaa aikuisenkaan olla uskomatta. Myös Susan ja hänen äitinsä pikkuhiljaa elokuvan kuluessa alkavat käydä enemmän ja enemmän vakuuttuneiksi siitä, että kyseessä todella on joulupukki.

Susanina nähtävä, myöhemmin suureen kuuluisuuteen noussut Natalie Wood on äärimmäisen suloinen pikkuvanhana Susanina. Susan tuntuu toisinaan olevan mieleltään kuin aikuinen, vaikka onkin vasta pieni lapsi. Hän ei usko satuihin, eikä osaa leikkiä tai käyttää mielikuvitustaan, mikä on oikeastaan todella surullista. Vasta Kris Kringlen kautta Susan oppii lapsille (ja miksei aikuisellekin) tärkeitä asioita, kuten kuinka päästää mielikuvituksensa lentoon ja leikkiä muiden lasten tavoin.

Susanin yksinhuoltajaäiti Dorista näyttelee Maureen O'Hara ja kaksikon naapuria lakimies Fred Gaileyta John Payne. He ovat tarinan päähenkilöt ja heidän välisensä kanssakäyminen hyvin luontevaa. Doris työskentelee tavaratalo Macy'sissa ja on valinnut kertoa tyttärelleen totuuden kaikesta, sillä ei tahdo tämän kuvittelevan elämän olevan kuin satua. Fred Gailey puolestaan on idealisti, joka yrittää näyttää Susanille ja Dorikselle, ettei elämää aina tarvitse ottaa niin tosissaan ja että elämästä saa paljon enemmän irti, jos ei suhtaudu niin kyynisesti ja vakavasti kaikkeen.

Joulu Manhattanilla on hyvän mielen jouluelokuva joulupukin olemassaolosta, mielikuvituksen voimasta ja joulun hengestä. Uudelleenfilmatisointi kannattaa myös katsastaa. Se ei ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen, mutta on silti hyvin ja huolella tehty elokuva, joka toimii omalla tavallaan olematta liian samankaltainen alkuperäisteoksen kanssa.




Joulu Manhattanilla | Miracle on 34th Street

Ohjaus: George Seaton
Käsikirjoitus: George Seaton, Valentine Daviesin tarinan pohjalta
Sävellys: Cyril Mockridge
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1947
Kesto: 97 min
Ikäraja: S
Päärooleissa:
Natalie Wood - Susan Walker
Edmund Gwenn - Kris Kringle
Maureen O'Hara - Doris Walker
John Payne - Fred Gailey

Kommentit