Kuten edellisen postauksen alussa sanoin, nämä kakkososan elokuvat ovat enempi koululaisten ja vanhempien makuun. En toki väitä, etteikö tältäkin listalta löytyisi myös pienemmille sopivaa materiaalia (itse olen ainakin Saksikäsi Edwardin katsonut jo neljävuotiaana), kyse on ehkä ennemmin siitä, jaksavatko kovin pienet vielä keskittyä tarpeeksi.
1. Saksikäsi Edward
Pastellinsävyisen Suburbian kylän laidalla kohoaa synkkä linna. Siellä on asunut keksijä, jonka nerokkain keksintö on jäänyt keskeneräiseksi hänen äkillisen kuolemansa vuoksi. Kukaan ei tiedä linnan asukista ennen kuin kosmetiikkayrittäjä Peg Boggs saapuu linnaan kauppaamaan tuotteitaan ja löytää saksikätisen miehen. Peg vie Edwardin mukanaan kylään ja siitä alkaa Edwardin tutustuminen maailmaan, johon hän tuntuu olevan aivan liian erilainen sopeutuakseen.
Saksikäsi Edwardhan ei ole aivan täysiverinen jouluelokuva, mutta koska sen tapahtumat sijoittuvat osittain joulun aikaan, se on ansainnut paikkansa tällä listalla. Saksikäsi Edwardista löytyy runsaasti lämminhenkisyyttä ja lempeyttä, mutta samalla elokuvassa käsitellään kipeitä asioita, jotka ovat valitettavan totta ihan tässäkin maailmassa. Kaiken kruunaavat Tim Burtonin mestarillinen ohjaus sekä nuoren Johnny Deppin ilmiömäinen roolisuoritus ujona ja omalaatuisena Edwardina.
Saksikäsi Edwardhan ei ole aivan täysiverinen jouluelokuva, mutta koska sen tapahtumat sijoittuvat osittain joulun aikaan, se on ansainnut paikkansa tällä listalla. Saksikäsi Edwardista löytyy runsaasti lämminhenkisyyttä ja lempeyttä, mutta samalla elokuvassa käsitellään kipeitä asioita, jotka ovat valitettavan totta ihan tässäkin maailmassa. Kaiken kruunaavat Tim Burtonin mestarillinen ohjaus sekä nuoren Johnny Deppin ilmiömäinen roolisuoritus ujona ja omalaatuisena Edwardina.
2. Joulu Manhattanilla
New Yorkissa valmistaudutaan jouluun. Vuosittaisen jouluparaatin pukki ottaa hatkat viime hetkellä ja hänen tilalleen saapuu kuin kutsuttuna jo valmiiksi hieman joulupukkia muistuttava Kris Kringle. Jouluparaatin järjestäjän tytär Susan ei enää usko joulupukkiin, mutta kun hän tutustuu herra Kringleen, hänen uskonsa joutuu koetukselle.
Joulu Manhattanilla on hyvin lämminhenkinen jouluelokuva, jonka katsomista voin suositella aivan kaikille. Elokuvasta on tehty kaksi versiota, vuosina 1947 ja 1994. Vanhempaa versiota en ole nähnyt, mutta uudemman pariinkin kertaan. Se kannattaa katsoa jo pelkästään siitäkin syystä, että suloinen Mara Wilson (Matilda, Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä) hurmaa pääroolissa.
3. Rare Exports
Amerikkalainen retkikunta tekee kaivauksia Korvatunturilla, jonka he uskovat kätkevän sisäänsä suuren salaisuuden. Samaan aikaan läheisessä kylässä tapahtuu kummia. Poroja on tapettu kymmenittäin ja pikkuhiljaa kylän lapsiakin alkaa katoilla. Pietari Kontio uskoo tietävänsä syyn tapahtumiin ja hänen kotipihassaan olevasta sudenkuopasta löytyykin parrakas ukko, jonka hän uskoo olevan joulupukki.
Tämän listan ainoa suomalainen elokuva Rare Exports on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, joka on päässyt (tai joutunut) jouluelokuvien mustalle listalle muun muassa sellaisten teosten kuin Silent Night Deadly Night, The Black Christmas ja Painajainen ennen joulua kanssa. Kuten olen joskus aiemmin tainnut kertoa, en juuri välitä suomalaisista elokuvista, mutta Rare Exports on yksi positiivisista poikkeuksista. Vaikka epäilen vahvasti, voiko tästä elokuvasta puhuttaessa edes käyttää sanaa positiivinen.
4. Saiturin joulu
Ebenezer Scrooge vihaa joulua. Hänelle se merkitsee vain päivää, jolloin ei ole töitä, eikä sitä myöten myöskään rahaa heru. Hän myös töykeästi torjuu sukulaispoikansa kutsun saapua jouluaterialle. Ennen joulua Scroogen entisen kollegan haamu ilmestyy hänelle varoitus mukanaan. Sillä jos mies ei paranna tapojaan, häntä odottaa kuoleman jälkeen hyvin ikävä kohtalo. Scroogen nukkuessa hänelle ilmestyy vuorollaan kolme henkeä, joista yksi näyttää hänelle menneisyyden joulun, yksi nykyisyyden ja yksi tulevaisuuden.
Saiturin joulu perustuu Charles Dickensin samannimiseen kirjaan (suomennettu myös muun muassa nimillä Joululaulu ja Jouluaatto). Saiturin joulu on kenties tunnetuin joulukertomus ja siitä on tehty erilaisia variaatioita esimerkiksi Disneyn sarjakuvissa (Scroogen osassa on nähty ainakin Roope-setä, joka muuten on saanut nimensä juuri herra Scroogelta, sekä Sepe Susi) ja jopa Barbie-elokuvassa. Saiturin joulussa on omien muistikuvieni mukaan joitakin aika pelottavia kohtauksia, joten sen puolesta se ei sovi perheen pienimmille. Kirjan suosittelen myös ehdottomasti lukemaan. Itse olen sen lukenut viimeksi joskus teini-iässä, joten voisi ehkä olla aika tarttua siihen uudestaan tänä jouluna.
Saiturin joulu perustuu Charles Dickensin samannimiseen kirjaan (suomennettu myös muun muassa nimillä Joululaulu ja Jouluaatto). Saiturin joulu on kenties tunnetuin joulukertomus ja siitä on tehty erilaisia variaatioita esimerkiksi Disneyn sarjakuvissa (Scroogen osassa on nähty ainakin Roope-setä, joka muuten on saanut nimensä juuri herra Scroogelta, sekä Sepe Susi) ja jopa Barbie-elokuvassa. Saiturin joulussa on omien muistikuvieni mukaan joitakin aika pelottavia kohtauksia, joten sen puolesta se ei sovi perheen pienimmille. Kirjan suosittelen myös ehdottomasti lukemaan. Itse olen sen lukenut viimeksi joskus teini-iässä, joten voisi ehkä olla aika tarttua siihen uudestaan tänä jouluna.
5. Batman
Poliisia pakeneva Jack Napier putoaa kemikaalialtaaseen, mikä muuttaa hänet Jokeriksi. Hän ryhtyy terrorisoimaan Gotham Cityn kaupunkia vain terrorisoimisen ilosta. Toisaalla miljonääri Bruce Wayne asuu kartanossa hovimestarinsa Alfredin kanssa, mutta hänellä on myös toinen, salainen elämä: yöaikaan hän on Gotham Citya rikollisuudelta suojeleva lepakkomies, Batman. Batmanin velvollisuudeksi jää pelastaa kotikaupunkinsa jälleen kerran, kun Jokeri suunnittelee myrkyttävänsä kaikki kaupungin asukkaat Smilex-kaasulla.
Saksikäsi Edwardin tapaan myöskään Batman ei ole oikeastaan jouluelokuva, mutta koska Batmaninkin tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan, se kuuluu myös osaksi tätä listaa. Vuonna 1989 ensi-iltansa saanut Batman on saavuttanut klassikon aseman. Elokuva herättää henkiin Gotham Cityn tavalla, jota ei ole ennen tai jälkeen nähty. Mutta mitä muuta voisi odottakaan ohjaaja Tim Burtonilta? Jokerin roolissa nähtävä Jack Nicholson (Hohto, Yksi lensi yli käenpesän) varastaa show'n, mutta ei Batmanin viitan harteilleen saanut Michael Keaton (Beetlejuice, Birdman) jää paljoakaan huonommaksi.
Se on vielä mainittava, että vaikken itse juuri supersankarielokuvista välitä, Burtonin Batmaneissa vain on sitä jotakin, joka saa minutkin liimautumaan ruudun ääreen. Joten suosittelen katsomaan, vaikkei muuten tämän tyylilajin elokuvista pitäisi. Samaan syssyyn kannattaa katsoa myös jatko-osa Batman Returns, joka on ehkä himppusen vielä edeltäjäänsä parempi.
6. Riiviöt
Keksijä Randall Peltzer etsii pojalleen joululahjaa. Hän päätyy kiinalaisen miehen pitämään kauppaan, josta löytää kaunista ja lumoavaa laulua laulavan olion, jonka tahtoo ehdottomasti ostaa pojalleen. Peltzer saa tarkat ohjeet, kuinka mogwaiksi kutsuttua olentoa tulee hoitaa, mutta kun olento joutuu vahingon kautta kosketuksiin veden kanssa, ei katastrofilta voi enää välttyä.
Kun käsikirjoittajana on Chris Columbus (ohjannut muun muassa kaksi ensimmäistä Yksin kotona -elokuvaa sekä kaksi ensimmäistä Harry Potteria) ja tuottajana Steven Spielberg (ohjannut muun muassa elokuvat Tappajahai, Jurassic Park, Schindlerin lista) mikä voisi mennä pieleen? Vuonna 1984 ensi-iltansa saanut kauhukomedia Riiviöt on noussut klassikon asemaan ja on varsin toimiva kokonaisuus. Itselläni tämän katsomisesta on niin kauan aikaa, etten omien muistikuvieni mukaan juuri sen enempää osaa sanoa. Ja onhan se Gizmo-mogwai nyt vain niin kovin suloinen.
7. Die Hard - vain kuolleen ruumiini yli
Poliisi John McClane saapuu jouluksi perheensä luo Los Angelesiin. Hänen Nakatomi-yhtymässä työskentelevä vaimonsa juhlii yhtymän johdon kanssa onnistuneita kauppoja, kun paikalle saapuneet terroristit ottavat heidät panttivangeiksi. Heidän ainoaksi toivokseen jää John McClane, joka pakenee terroristeja pilvenpiirtäjän ylimpään kerrokseen ja jolla ei ole käytössään muita aseita kuin virka-aseensa sekä oma oveluutensa.
Die Hard näyttää sen, ettei koskaan pitäisi asettaa ennakkoluuloja elokuvan genren perusteella. Yleisesti ottaen en pidä toimintaelokuvista, poikkeuksia toki löytyy. Die Hard -elokuvat (joista olen nähnyt kolme) ovat siinä suhteessa iloinen poikkeus. Ja onhan sarjan ensimmäinen osa jo saavuttanut klassikon maineen. Yksi hyvä syy katsoa ensimmäinen Die Hard on jo pelkästään se, että kyseisessä elokuvassa Alan Rickman teki aikoinaan läpimurtonsa näyttelijänä terroristi Hans Gruberin roolissa. Se oikeastaan oli syy, miksi alunperin koskaan edes tartuin kyseiseen pätkään ja näin joulun aikaan tekisi mieli tarttua jälleen kerran, joten ehkä se on tehtävä.
Myös elokuvasarjan toinen osa Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli sijoittuu jouluun.
Die Hard näyttää sen, ettei koskaan pitäisi asettaa ennakkoluuloja elokuvan genren perusteella. Yleisesti ottaen en pidä toimintaelokuvista, poikkeuksia toki löytyy. Die Hard -elokuvat (joista olen nähnyt kolme) ovat siinä suhteessa iloinen poikkeus. Ja onhan sarjan ensimmäinen osa jo saavuttanut klassikon maineen. Yksi hyvä syy katsoa ensimmäinen Die Hard on jo pelkästään se, että kyseisessä elokuvassa Alan Rickman teki aikoinaan läpimurtonsa näyttelijänä terroristi Hans Gruberin roolissa. Se oikeastaan oli syy, miksi alunperin koskaan edes tartuin kyseiseen pätkään ja näin joulun aikaan tekisi mieli tarttua jälleen kerran, joten ehkä se on tehtävä.
Myös elokuvasarjan toinen osa Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumiini yli sijoittuu jouluun.
Kommentit
Lähetä kommentti