Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet

Katolisessa Lisbonin perheessä on viisi teini-ikäistä tytärtä: Therese, Mary, Bonnie, Lux ja Cecilia. Tyttäristä nuorimmaisen, 13-vuotiaan Cecilian, itsemurha käynnistää traagisen päätöksen saavan tapahtumasarjan. Pikkuhiljaa tyttöjen vanhemmat muuttuvat aivan liian ylisuojeleviksi ja tiukoiksi. Ensin tytöt eivät saa kutsua vieraita kylään, lopulta heidät kaikki otetaan pois koulusta ja koko perhe lukittautuu neljän seinän sisälle. Tytöt tuntuvat lähettävän viestejä naapuruston pojille valoja väläyttelemällä, heidän ainoa kosketuksensa ulkomaailmaan on enää poikien kanssa soitetut puhelut, joiden aikana he voivat kuunnella musiikkia, jota ylisuojeleva äiti pitää syntisenä. Pojat alkavat punoa suunnitelmaa, jolla saisivat tytöt vapautettua. Tytötkin kaipaavat vapautta, mutta heidän käsityksensä siitä on eri kuin pojilla.

Virgin Suicides - Kauniina kuolleet on amerikkalaisen Jeffrey Eugenidesin esikoisteos vuodelta 1993. Romaanin ensimmäinen luku ilmestyi jo vuonna 1990 kirjallisuuslehti The Paris Review'ssa ja voitti seuraavana vuonna Aga Khan -kaunokirjallisuuspalkinnon.

Se tapahtui kesäkuussa pahimman sarvikorentosesongin aikaan. Joka vuosi nuo häilyvät hyönteiset nousevat suurina pilvinä saastuneen järven leväkasvustoista ja peittävät alleen koko kaupungin. Ne pimentävät ikkunat, levittäytyvät autojen ja katulamppujen päälle ja sotkevat venelaiturit ja purjeveneiden mastot kaikenkattavalla ruskealla töhnällä.

Romaani alkaa lauseella, jossa kerrotaan, kuinka viimeinen Lisbonin tyttäristä riisti hengen itseltään. Lukijalle on siis alusta saakka selvää, kuinka tarina tulee päättymään, mikä on oikeastaan aika mielenkiintoista. Vaikka loppuratkaisun tietää, jännite pysyy silti yllä koko ajan. Romaani keskittyy pohtimaan syitä tyttöjen teolle sekä siihen johtaneita tapahtumia.

Kertoja on yksi aikuiseksi kasvaneista pojista, jotka ovat sivusta seuranneet tyttöjen rimpuilua elämässään ja vanhoillisessa kodissaan. Hän muistelee elämäänsä taaksepäin, ja Lisbonin tyttöjen elämää käydään läpi takaumien, erilaisten todisteiden ja haastattelujen muodossa. Ääneen pääsevät niin entiset naapurit, opettajat kuin myös tyttöjen vanhemmat.

Toisinaan hieman arvelutti, että romantisoiko tämä kirja itsemurhaa liiaksi, sillä aiheesta tunnuttiin puhuvan kuin jonkinlaisena vapauttavana tekijänä. Lisbonin tytöille se varmasti sitä olikin, mutta kirjailijan täytyy myös tuntea oma vastuunsa. Onneksi etenkin loppupuolella tulee esiin paremmin se negatiivinenkin sävy. Jokainen tapahtunutta todistamaan joutuneista pojista joutuu kantamaan tuota taakkaa koko loppuelämänsä, eikä tule ikinä pääsemään eroon niin suuresta traumasta, jonka tyttöjen teko heille aiheutti.

Helpotus oli huomata, että loppujen lopuksi kirjan sanoma oli, että itsemurha on itsekäs teko ja se jättää valtavan painolastin niille, jotka jäävät jäljelle. Se satuttaa ja voi traumatisoida niin pahasti, ettei jäljelle jäänyt enää koskaan kykene elämään normaalia elämää.

Tytöt riistivät itselleen ratkaisut, jotka on viisainta jättää Jumalalle. Heistä tuli liian voimallisia elämään meidän keskuudessamme, liian itsekeskeisiä, liian näkemyksellisiä, liian sokeita. He eivät jättäneet jälkeensä elämää, joka aina siloittaa luonnollisen kuoleman jäljet, vaan mitä arkipäiväisimmän luettelon maallisia seikkoja: seinällä tikittävän kellon, keskipäivälläkin hämärän huoneen ja sen raivostuttavan tosiasian, että ihminen voi ajatella ainoastaan omaa itseään.

Jeffrey Eugenides on mitä parhain tarinankertoja. Jopa näinkin hirvittävän tarinan hän onnistuu kertomaan karun kauniisti aiheuttamatta lukijalle oloa, että oliko tästä aiheesta nyt aivan pakko kirjoittaa. Kirjan sävy ei ole opettavainen, vaikka se Lisbonin tyttöjen ratkaisua kritisoikin, vaan pikemmin myötätuntoinen poikia kohtaan ja lopuksi jopa katkera ja vihainen tyttöjä kohtaan. Juhani Lindholmin suomennos on taitavasti tehty.

Suurin kritiikkini koskee kirjan rytmitystä. Lähes 300-sivuinen kirja on jaettu vain viiteen lukuun, joista yksi on yli 100-sivuinen ja toinenkin 90 sivua pitkä. Minulla ei itselläni ainakaan nykyään enää riitä keskittyminen lukea yli sataa sivua kerralla (eikä pienen lapsen äitinä siihen juuri ole mahdollisuuksiakaan), joten olisin kaivannut enemmän tauotusta, vaikka sitten tekstin jakamista useampiin lukuihin, ettei tarvitsisi lopettaa lukemista keskelle lukua.

Muutoin Virgin Suicides on hyvinkin mukaansatempaava, jopa hieman unenomainen, surrealistisen tuntuinen teos, joka kuvaa nuorten kohtaamia vaikeuksia muutama vuosikymmen jälkeenpäin aikuisen silmin. Kirjassa on kohtia, jotka tuntuvat toisinaan hieman raskailta lukea, ja siitä syystä tämän kirjan lukemisen kanssa kesti aika kauan ja ehdin siinä välissä lukea useammankin teoksen. Kirjan aihepiirikään ei ole kepeä, ja koin todella vaikeaksi kirjoittaa tästä yhtään mitään, mistä johtuen tämä postaus tulee vasta nyt, vaikka kirja on ollut luettuna jo useamman kuukauden.

Romaanin lopetus on todella voimakas ja kesti pitkän aikaa lukemisen jälkeen, että onnistuin viimein saamaan tämän pois päästäni.

Sitten he tanssivat, ja niin tanssimme mekin, kun ensin olimme puoliväkisin riistäneet Lisbonin tytöt Headilta ja Conleylta ja Dentonilta. Meidän tanssitettaviksemme päädyttyään tytöt olivat jo ihan punaisia kasvoiltaan ja kosteita kainaloista, ja heidän pienistä kaula-aukoistaan huokui lämpöä. Me pitelimme heidän hikisiä kämmeniään ja kääntelimme heitä peilipallon alla. Hukkasimme heidät heidän mekkojensa uumeniin ja löysimme uudestaan, likistimme heidän vartaloittensa massaa ja vedimme sisäämme heidän huhkimisensa tuoksuja.

**

Jeffrey Eugenides (s. 8.3.1960) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Virgin Suicides - Kauniina kuolleet julkaistiin vuonna 1993 ja sen lisäksi hän on kirjoittanut vain kaksi muuta romaania, Middlesex (2002) ja Naimapuuhia (2011). Eugenides on myös kirjoittanut useita novelleja.

Virgin Suicidesin pohjalta on tehty samanniminen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1999. Elokuvan on ohjannut Sofia Coppola ja rooleissa nähdään muun muassa Kirsten Dunst Lux Lisbonina, Kathleen Turner tyttöjen äitinä sekä Danny DeVito tohtori Hornikerina.

Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides - Kauniina kuolleet (Virgin Suicides), 1993. Suomentanut Juhani Lindholm. 287 s.

HOX

Jos sinulla on paha olo tai itsetuhoisia ajatuksia, älä jää niiden kanssa yksin vaan hae apua.

• Valtakunnallinen kriisipuhelin, auki 24/7, p. 09 2525 0111
• Sekaisin -chat, arkisin kello 9-24, viikonloppuisin kello 15-24
• Lisää auttavia puhelimia löytyy täältä