Vuoden 1902 Oregonissa 15-vuotias Taikatyttö vie palkkatappaja Greerin ja Cameronin Hawklinen kartanoon. Kartanon alla olevissa jääluolissa asuu hirviö, joka on jokin aika sitten tappanut neiti Hawklinen isän, ja nyt neiti Hawkline toivoo, että palkkatappajat onnistuisivat surmaamaan hirviön. Kartanossa tuntuu kuitenkin olevan jotakin pahasti vialla, sillä kummallisia asioita tapahtuu tämän tästäkin.
Kartanon peto: kauhuromanttinen lännenromaani on Richard Brautiganin kirjoittama romaani vuodelta 1974.
He heräsivät seuraavana aamuna auringon noustessa ja ratsastivat kolmella murheellisella hevosella Kuolleille kukkuloille. Nimi sopi niille täydellisesti. Ne näyttivät siltä kuin hautausurakoitsija olisi suunnitellut ne hautajaisten ylijäämästä. Neiti Hawklinen luokse oli kolmen tunnin ratsastusmatka. Tie oli hyvin ankea, se kiemurteli kukkuloitten poikki kuin kuolemaa tekevän ihmisen käsiala.
Törmäsin tähän kirjaan ensimmäisen kerran viime vuoden loppupuolella. En ole aiemmin lukenut mitään Brautiganilta, mutta se, mitä luin, sai minut kiinnostumaan ja kirja löytyikin sitten joululahjapaketista.
Kartanon peto: kauhuromanttinen lännenromaani on helppo ja nopea lukea. Sivuja on alle kaksisataa ja luvut ovat pisimmilläänkin vain muutaman sivun ja lyhimmillään vajaan sivun mittaisia. Tarina etenee jouhevasti eteenpäin ja lukemisen lopettaminen on siitä syystä oikeastaan aika vaikeaa kesken kaiken. Pidän Brautiganin kirjoitustyylistä ja toki tässä kohtaa täytyy antaa kiitosta myös suomentaja Jarkko Laineelle. Kaikkein eniten tämä taitaa olla lännenromaani, pienillä kauhun vivahteilla höystettynä.
Neiti Hawkline istui alastomana soittimien ja pienellä liekillä palavien öljylamppujen täyttämän huoneen lattialla. Hän istui cembalon vieressä. Cembalon koskettimilla viipyi outo valo ja tämän valon kannoilla oli varjo.
Hahmoja on vain muutama. Päähahmoina ovat nelikymppisen palkkatappajat Greer ja Cameron, joista Cameron laskee aina ja kaiken. He ovat hahmoina hyvin suoraviivaisia, eikä kummassakaan tapahdu mitään suurta kehitystä koko tarinan aikana. Huomattavasti mystisempiä hahmoja ovat Taikatyttö, joka on Amerikan alkuperäisasukas, sekä neiti Hawkline(t).
Tarina on kiehtova kokonaisuus ja etenkin kartanon pedon todellinen luonne on paljastuessaan melkoinen yllätys. Sen sijaan keski-ikäiset miehet haaveilemassa seksistä 15-vuotiaan lapsen kanssa sekä myöhemmin myös toteuttamassa haaveensa sai minut miltei lopettamaan lukemisen samaan paikkaan. Samat miehet myös ilotalossa makaavat reippaasti alaikäisten tyttöjen kanssa ja näitä noin 14-vuotiaita kutsutaan pikkuhuoriksi. Näistä asioista nyt vain yksinkertaisesti (ja varmasti myös ymmärrettävistä syistä) tuli todella epämukava olo. 15-vuotias (tai 14-vuotias) kuitenkin on vielä ihan lapsi. On voinut joo joskus historiassa olla ihan normaalia, mutta silti väärin sekä nykypäivänä että jo silloin 70-luvulla, kun romaani on kirjoitettu. Mikään ei olisi muuttunut tarinassa itsessään, vaikka Taikatytön hahmosta olisikin tehty vaikkapa parikymppinen.
Toinen hieman lukukokemusta itseään häiritsevä asia oli numeroiden merkitseminen numeroilla sen sijaan, että ne kirjoitettaisi kirjaimin - esimerkkinä ”On siinä totisesti 1 kaunis tyttö”. Ei sinällään mitään väärää, mutta näyttää vähän hölmöltä ja tuntuu, ettei ole vain jaksettu kirjoittaa sitä. Muutoin pidin kyllä sekä tarinasta itsestään sekä Brautiganin tyylistä.
”Se peto asuu luolissa. Me tahdomme että se kuolee. Luolien yläpuolella on kellari ja siinä laboratorio. Rautaovi erottaa laboratorion luolista ja toinen rautaovi erottaa laboratorion talosta. Ne ovat paksuja ovia, mutta me pelkäämme että se jonakin päivän murtaa ovet ja pääsee yläkertaan talon puolelle.”
**
Richard Brautigan (30.1.1935-14.9.1984) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Uransa aikana hän julkaisi kymmenen romaania ja kaksitoista runokokoelmaa. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat Taimenkalastus Amerikassa (1967) ja Melonin mehu (1968).
Romaanista Kartanon peto: kauhuromanttinen lännenromaani on vuosien useampaan otteeseen yritetty tehdä elokuvaa, mutta toistaiseksi siinä ei ole vielä onnistuttu. Ohjaajaehdokkaita ovat olleet niin Hal Ashby, Tim Burton kuin myös viimeisimpänä Yorgos Lanthimos.
Richard Brautigan: Kartanon peto: kauhuromanttinen lännenromaani (The Hawkline Monster: A Gothic Western), 1974. Suomentanut Jarkko Laine. 188 s.
Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 35. Kirjassa on lyhyet luvut
Kommentit
Lähetä kommentti