Ympäri Norjan huhutaan hirviöstä, joka laskeutui tunturilaaksosta kansan pariin. Minne tahansa hirviö meneekin, tämän mukana seuraa kuolemaa ja onnettomuuksia. Kun huhu kiirii Jääkansan suvun korviin, on suku välittömästi hälytysvalmiudessa. Pian käy selväksi, että hirviön pysäyttäminen on se työ, johon kolme merkkityä, Niklas, Dominic ja Villemo, on jo syntyessään valittu. Kolmikko lähtee suorittamaan hengenvaarallista tehtäväänsä, eikä ole varmuutta, palaako sieltä heistä kukaan.
Paholaisen jalanjäljet on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1982. Se on kolmastoista kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.
Kuluisi kauan aikaa, ennen kuin norjalaiset alkaisivat huomata, että heidän maassaan tapahtui jotakin selittämätöntä.Kun ensimmäiset vaaran merkit ilmestyivät, se tapahtui niin kaukana, että kaikukaan ei saavuttanut Gråstensholmia. Korkealla sisämaan tunturilaaksossa, kaukana Akershusista pohjoiseen jokin tunnistamaton laskeutui alas tunturilta...
Paholaisen jalanjäljet (ja myös muutama sarjan kirja sen jälkeen) tuli luettua jo pari vuotta sitten, mutta en ole saanut tätä ennen aikaiseksi kirjoittaa niistä mitään, joten ehkä nyt vihdoin voisi olla aika niin pääsee jatkamaan sarjassa eteenpäinkin.
Useita vuosia on jo ehtinyt kulua edellisestä osasta ja Jääkansan saman sukupolven kolme keltasilmäistä, Niklas, Dominic ja Villemo, joutuvat vihdoin kohtaamaan tehtävän, joka heille on jo syntymässään langetettu. Vaarallisen tehtävän, joka liittyy Norjassa liikkeellä olevaan hirviöön. Tässä välissä kolmikko on ehtinyt jo kypsään ikään ja heidän lapsensakin ovat jo täysi-ikäisiä.
Vaivoin heille selvisi, mitä hänen jalalleen oli tapahtunut. Sen oli täytynyt sattua jo lapsuudessa. Haava, jota sen jälkeen ei koskaan ollut lääkitty, ja johon nyt hänen vaellettuaan pitkiä matkoja jalallaan oli muodostunut raivoisa tulehdus. Häntä uhkasi sekä verenmyrkytys että hengenvaarallinen kuolio.
Tarina ennakoi tulevaa useampaan otteeseen ja sen huomaa näin, kun on sarjan aiemmin jo lukenut pariin otteeseen. Erityisesti jatkossa tärkeässä osassa oleva alruuna, joka haudattiin useampi kirja sitten Kolgrimin mukana Jääkansan laaksoon, mainitaan muutamaan kertaan. Norjassa liikkuvan hirviön tapaus puolestaan kytkeytyy Jääkansaan mitä suurimmassa määrin - eikä ainoastaan kolmen valitun tehtävän vuoksi.
Aikuistunutta Villemoa on huomattavasti mukavampaa seurata kuin kolmen edellisen kirjan lapsellista haihattelijaa. Paholaisen jalanjäljet on tarinana mielenkiintoinen ja sisältää useita yllättäviäkin juonenkäänteitä, joista suurinta ei tässä romaanissa vielä edes paljasteta. Väkivaltaa on paljon "hirviön" taholta ja se, mikä itseäni on aina häirinnyt, on tietynlainen seksuaalisen väkivallan jopa romantisointi.
Villemo kuunteli tunturin mittaamatonta hiljaisuutta. Silloin tällöin tuulenpuuska törmäsi kallionseinään ontosti huokaisten, silloin tällöin kuului linnun tuskainen äännähdys. Korpit leijailivat vartioiden tasangolla lepääviä kuolleita. Ne eivät tahtoneet vielä luopua saaliistaan, vaikka maan päällä puuhailevat elävät olennot vaikuttivatkin hyvin rasittavilta.
**
Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.
Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.
Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Paholaisen jalanjäljet (Sagan om Isfolket: Satans fotspår), 1982. Suomentanut Marja Mahlamäki. 252 s.
Kommentit
Lähetä kommentti