1940-luvulla Cape Bretonin saarella Nova Scotiassa on lähes arkipäivää, että miehet menehtyvät työskennellessään kaivoksissa. Margaret MacNeil on menettänyt kaivoksiin sekä isänsä että isoveljensä. Margaret tapaa säkkipilliä soittavan Neil Currien ja ennen pitkää menee tämän kanssa naimisiin. Nuorenparin onnea varjostavat kuitenkin rahahuolet, jotka pakottavat myös Neilin kaivoksiin vasten Margaretin tahtoa.
Margaretin museo on Mort Ransenin ohjaama elokuva vuodelta 1995. Se perustuu Sheldon Currien romaaniin The Glace Bay Miners' Museum vuodelta 1979.
Margaretin museo alkaa lyhyellä kohtauksella päähenkilö Margaretin lapsuudesta ja siirtyy siitä suoraan oikeasti tarinan loppuun sijoittuvaan kohtaukseen, jonka päätteeksi nainen juoksee kirkuen ylös Margaretin juuri avaamasta Hiilen hinta -nimisestä museosta. Jo tämä on omiaan herättämään katsojan mielenkiinnon: mikä voi olla se syy, joka saa jonkun pakenemaan museosta huutaen täyttä kurkkua?
Tarinallisesti elokuva etenee aika perinteistä kaavaa, eikä oikein mitään yllättävää tapahdu. Suurin yllätys tapahtuu elokuvan loppupuolella ja sitä ei kyllä osaa odottaa lainkaan. Juoneltaan hidastempoinen elokuva on kaunista katsottavaa. Pitkät, hitaat kuvat ja Nova Scotian merelliset maisemat luovat ajoittain jopa aika levollistakin tunnelmaa. Musiikkina on paljon käytetty kansanlauluja, mikä sopii elokuvaan todella hyvin. Erityisesti alkutekstien aikana soiva Chi Mi Na Marbheanna varasti huomioni ja sitä on tullut kuunneltua jälkeenpäinkin (tosin samaa versiota en ole onnistunut löytämään).
Näyttelijäsuoritukset ovat vahvoja läpi elokuvan. Helena Bonham Carter tekee pääroolin Margaretina, joka on päättänyt pysyä naimattomana, kunnes yllättäen kohtaa Clive Russellin esittämän Neilin. Kaksikon välinen kemia on lähes käsinkosketeltavaa, he ovat kuin keijukainen ja jättiläinen, ja heidän kokoeroaan on käytetty hauskalla tavalla useaan otteeseen. Heidän suhteensa on täynnä intohimoa ja räiskymistä niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Neil on viinaan menevä ja Margaretilla on temperamenttia, minkä johdosta hän toisinaan räjähtelee niin miehelleen kuin muillekin läheisilleen. Kate Nelligan nähdään Margaretin kovaluontoisena äitinä, Catherinena. Hän on menettänyt jo miehensä ja poikansa kaivoksiin, hänen isänsä kykenee tuskin hengittämään keuhkoissaan olevan hiilipölyn vuoksi ja menneet tapahtumat ovat kovettaneet häntä ja tehneet hänestä aika kyynisen. Paljoa positiivista sanottavaa hänellä ei ole vielä elossa oleville perheenjäsenilleen. Margaretin teini-ikäistä Jimmy-veljeä näyttelee Craig Olejnik. Jimmyn suhteen kaikilla on ollut suuria odotuksia, sillä hän on fiksu ja voisi lähteä muualle opiskelemaan, päästä pois Cape Bretonista, mutta kun hän 16-vuotiaan nuoren miehen palolla rakastuu kaivoksen johtajan tyttäreen, ei hän enää suostukaan lähtemään.
Margaretin museo on elokuva, jonka katsoin ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. Nyt uudelleenkatselussa pidin siitä vähintään yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla. Elokuva on koskettava ja yllättäväkin tarina pienen kaivosyhteisön sisältä, jossa jatkuvasti saa pelätä uusia onnettomuuksia ja henkien menetystä. Samalla se on kahden ihmisen välinen rakkaustarina, joka saa odottamattoman käänteen.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 3. Elokuva on valmistunut vuonna 1995
Margaret's Museum | Margaret's Museum
Ohjaus: Mort Ransen
Käsikirjoitus: Gerald Wexler ja Mort Ransen, Shelson Currien romaanin pohjalta
Sävellys: Milan Kymlicka
Tuotantomaa: Iso-Britannia, Kanada
Julkaisuvuosi: 1995
Kesto: 118 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Helena Bonham Carter - Margaret MacNeil
Clive Russell - Neil Currie
Kate Nelligan - Catherine MacNeil
Kommentit
Lähetä kommentti