Viisi ihmistä herää kuution muotoisessa huoneessa. He eivät tunne toisiaan, eikä kukaan tiedä, kuinka he ovat sinne päätyneet. Kuution jokaisella sivulla on luukku, joka johtaa seuraavaan kuutiohuoneeseen. Osa huoneista on ansoitettu kuolettavasti. Ryhmän on yhteistyötä tekemällä löydettävä keino päästä ulos, elleivät tahdo nääntyä kuoliaiksi.
Perinteisesti päätän Halloween Countdownin elokuvaan, josta tiedän pitäväni. Ettei vain tarvitse lopettaa huonon elokuvan aiheuttamaan pahaan mieleen. Katsoin Kuutio-elokuvat noin kymmenen vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole niihin koskenut. Muistan silloin pitäneeni niistä kovasti, eivätkä ne (tai ainakaan tämä ensimmäinen) ole menettäneet tehoaan, vaikka niitä katsookin hieman eri silmin.
Kuutio on siitä harvinainen tapaus, että sen sijaan, että se olisi amerikkalainen uudelleenfilmatisointi japanilaisesta elokuvasta, se on amerikkalainen elokuva, josta on tehty uudelleenfilmatisointi Japanissa. Uudelleenfilmatisointi sai ensi-iltansa vuonna 2021.
Kuutio on hieman kuin varhainen Saw-elokuva (2004-). Näissä kahdessa elokuvasarjassa on runsaasti samoja elementtejä, mutta toisin kuin Saw, ei Kuutio tarjoa oikein missään vaiheessa minkäänlaisia selityksiä sille, miksi juuri nämä ihmiset on laitettu kuution sisälle ja joutuvat kohtaamaan kuolettavia ansoja. Goreilut on toteutettu aikaansa nähden todella hienosti ja mukana on todella kekseliäitä ansoja - jotakin, mistä Saw-sarja tuli myöhemmin tunnetuksi. Hiljainen kohtaus, jossa hahmot menevät läpi huoneesta, jonka ansa aktivoituu äänestä, on hermoja raastavaa katsottavaa. Sitä saa oikein itsekin pidättää hengitystä sitä katsellessaan. Kyseisessä kohtauksessa ei ole käytetty edes musiikkia, mikä on todella toimiva tehokeino.
Hahmoista jokainen on omanlaisiaan persoonia, mutta suurimmalta osin rakennettu vain yhden luonteenpiirteen tai ominaisuuden varaan: Quentin on aggressiivinen poliisi, Leaven on nero numeroiden kanssa, Holloway on lääkäri ja Worth kyyninen salaisuutta piilotteleva hahmo. Niin ja Kazan on autistinen mies, joka on myös nero numeroiden kanssa. Osa näyttelijöistä vetää toisinaan vähän liian yli, jotta se olisi enää uskottavaa. Tähän sortuu erityisesti Quentinin roolissa nähtävä Maurice Dean Wint. Kaikkein aidoimmalta hahmoista tuntuu Kazan, jota näyttelee Andrew Miller. Ryhmän väliset jännitteet tulevat ilmi jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja kasvavat vain sitä enemmän, mitä pidemmälle he kuution sisällä etenevät yrittäessään löytää ulospääsyä.
Kuutio on kekseliäs elokuva, jonka kanssa saa olla koko ajan varpaillaan. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja onko seuraava huone ansoitettu vai ei. Värejä ja valoja on käytetty hienosti tehden huoneista erivärisiä. Erityisesti punaiset huoneet aiheuttavat väristyksiä. Musiikki on hyvä tehokeino kuin myös sen käyttämättä jättäminen, kun kohtaus vaatii täyttä hiljaisuutta. Kuutio luottaa paljon psykologisen kauhun varaan, mutta ei pelkää myöskään läväyttää gorea katsojan silmille. Vaikka iän myötä tietyt kauhuelokuvat ovat minulle menettäneet tehoaan ja jotkut puolestaan lisänneet sitä, on ilo huomata, että vaikka edellisestä katselusta on vuosia, Kuutio on pitänyt oman tehonsa ja pidän siitä edelleen yhtä paljon kuin vuosikymmen takaperin.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 5. Elokuvassa on poikkeuksellinen värimaailma
Kuutio | Cube
Ohjaus: Vincenzo Natali
Käsikirjoitus: André Bijelic, Graeme Manson ja Vincenzo Natali
Sävellys: Mark Korven
Tuotantomaa: Kanada
Julkaisuvuosi: 1997
Kesto: 90 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
David Hewlett - David Worth
Maurice Dean Wint - Quentin McNeil
Nicole de Boer - Joan Leaven
Nicky Guadagni - Helen Holloway
Kommentit
Lähetä kommentti