Baby Jane

Päästyään ylioppilaaksi ja muutettuaan Helsinkiin Jonna kohtaa klubilla Pikin, jonka kanssa pian aloittaa parisuhteen. Kesä menee bilettäessä, mutta syksyn tullen paljastuu karu totuus: rahaa ei ole ja Pikin paniikkihäiriö estää tätä lähtemästä kotoa edes pyykkituvalle. Entinen tyttöystävä Bossa pesee Pikin pyykit ja vie roskat. Ensi huuma muuttuu myrkyksi, jonka Jonna joutuu nielemään kerta toisensa jälkeen.

Baby Jane on Katja Gauriloffin ohjaama elokuva vuodelta 2019. Se perustuu Sofi Oksasen samannimiseen romaaniin vuodelta 2005.

Luin Baby Jane -romaanin joskus lukioikäisenä eli yli kymmenen vuotta sitten ja pidin siitä silloin kovasti. Toiste en ole silti kirjaan tarttunut. Mieleenkin on jäänyt tiettyjä asioita, mutta ei niin paljoa että voisin kauheasti vertailua tehdä tai edes kertoa, kuinka tarkasti elokuva seuraa kirjan juonta.

Baby Jane on kuitenkin visuaalisesti näyttävä kokonaisuus ja suuri osa tätä näyttävyyttä on pukusuunnittelu, joka on Tiina Wilénin käsialaa. Ihastuin elokuvan puvustukseen todella paljon, sen värimaailmaan ja pieniin yksityiskohtiin, jotka tuovat jokaiseen hahmoon persoonallisuutta. Jonnan elämänmuutos elokuvan puolivälin jälkeen tuodaan vahvasti esille myös puvustuksen kautta. Puvustuksen kanssa hyvässä yhteistyössä tietysti toimivat hiustyylit sekä maskeeraukset.

Alkuperäisteoksessa päähenkilöllä ei ole nimeä ja se onnistuisi kyllä elokuvaformaatissakin, mutta ymmärrän ratkaisun, että hänelle on tahdottu antaa nimi. Jonna on päähenkilönä elokuvan alussa vielä hyvin kokematon, mistä syystä häneltä menee ohi monet varoitusmerkit, jotka hänen pitäisi Pikissä ennemmin tai myöhemmin huomata. Kaksikon suhde alkaa heti kesän ilottelun jälkeen mennä päin prinkkalaa ja muuttuu erittäin myrkylliseksi suhteeksi, jota vielä ennestään sekoittaa kolmas pyörä. Pikin entinen tyttöystävä Bossa tuo nimittäin oman mausteensa jo valmiiksi sakeaan soppaan.

Baby Janen ilmestymisvuonna Teatterikorkeakoulusta valmistunut Roosa Söderholm tekee oikein hyvää ja vakuuttavaa työtä naiivin Jonnan roolissa. Jonna on hahmo, johon on katsojana todella helppo samaistua. Hän on hieman tuuliajolla ja aika lailla vain ajelehtii tilanteesta toiseen, kunnes alkaa havahtua tilanteen ongelmallisuuteen ja pistää Pikille vastaan samalla kyseenalaistaen tämän ja Bossan suhteen laadun sekä Pikin riippuvuuden eksästään. Kirjassa myös päähenkilöllä on mielenterveysongelmia ja elokuvassakin hänellä selvästi on jotain, mutta sitä ei missään kohtaa oteta puheeksi. Maria Ylipää Pikin roolissa on hurjan hyvässä vedossa. Piki on Jonnan suhteen erittäin kontrolloiva ja omistushaluinen, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään uhrauksia tämän vuoksi tai edes kunnolla vastaamaan Jonnan tunteisiin.

Baby Jane on toinen Sofi Oksasen romaaneista, jonka pohjalta on tehty elokuvasovitus. Eihän tämä toki yhtä vahva ole kuin Puhdistus, mutta katsottava kuitenkin ja kestää varmasti useamman katselukerran. Elokuva kertoo tarinaa myrkyllisestä suhteesta, kaiken tuhoavasta rakkaudesta. Samaan aikaan Baby Jane on tärkeä elokuva naisista, naiseudesta sekä mielenterveydestä. Se on taiteellisesti kunnianhimoinen kokonaisuus ja vaikka sen symboliikka on toisinaan ehkä hieman liiankin alleviivaavaa, se ei silti häiritse liikaa. Ratkaisu elokuvan tuomisesta nykypäivän moderniin maailmaan häiritsee hieman enemmän. Ehkä kirjan mukaisesti ysäri kuitenkin olisi ollut parempi ratkaisu? Tai sitten ei.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 6. Suomalaiseen kirjaan perustuva suomalainen elokuva

Baby Jane

Ohjaus: Katja Gauriloff

Käsikirjoitus: Veera Tyhtilä ja Katja Gauriloff, Sofi Oksasen romaanin pohjalta

Sävellys: Salla Luhtala

Tuotantomaa: Suomi

Julkaisuvuosi: 2019

Kesto: 89 min

Ikäraja: K12

Päärooleissa:

Roosa Söderholm - Jonna

Maria Ylipää - Piki

Nelly Kärkkäinen - Bossa